Studio 2008 sattumia kuvina #1

Otteita matkan varrelta kuvitusten muodossa.





[1.] Bassojaosto. [2.] Uudet stringit.

[3.]Reading the Yesterday's News. [4.]Reading the Aku Ankka.

[5.]Gibsonin Pauli täs moi. [6.]Radion tuhoaja veljekset

[7.] Hmm..ehkäpä. [8.] Veljekset dogaa

[9.] Mitä että? Kerro lisää. [10.] Autobotti ei diggaa.

[11.]Aiis se oli ainakin näin pitkä Zilla.[12.]Summer Jony H.

[13.] Viralliset äänitys tossut. [14.] Mulkku mulkkaa.

[15.] Piirrä ja arvaa. [16.] Mies.

[17.] Yksinäinen Behru. [18.] Släpping händ.

White Flamenismin III-astetta:

[19.] 1: Mitä vittua

[20.] 2: Mitä vittua (maailman 2.mukavin kaveri)

[21.] 3: Mitä vittua

[22.] Mister Studio 08. [23.] A-duuri on hauska.

[24.] Innocent. I didn't do it. [25.] Studion päälämmittimet.

[26.] Fix it in the mix. [27.] Fixing in the mix

[28.]Drunk man in the mix. (and the studiopeikko behind the monitor)


[29.] Ikuinen vire.. [30.] Puhukaa tuhmia.

[31.]Voco&Nordi on kavereita. [32.]Bändin keskisivun taide.

[33.] Laboga majassa. [34.] Iloinen vesi-imuri työmees.

[35.]Jaska sorvaa soundia. [36.]Mulkku pystys.



And more to come...later...i quess..

Keikkapäiväkirja: Eura, Osmantupa - 13.9.2008

Vihdoin se pelätty päivä sitten koitti. Bändin pitäisi lähteä keikalle ristiriitaisen maineen omavaan ravintolaan, Euran Osmantupaan. Kymmeniä blogeja ja keskusteluja lukeneena kieltämättä hieman mietitytti tämän näköisen bändin kanssa lähteä ko. paikkaan esiintymään. Joskus bändit pakanneet kamassa juuri ennen esiintymistä ja lähteneet menemään, kun homma ei toiminut. Joskus bändit saaneet osansta paikallisista nyrkkihippasista. Tuntui, että tässä paikassa on tapahtunut kaikki mahdollinen ja joskus jopa mahdotonkin.

Keikalle lähdön fiilistä paransi tietysti se, että edellinen ilta tuli kaverin kanssa vietettyä uuden NHL 09:n ja oluen kanssa hyvinkin tiiviisti... eikä sitä iltaa voinut tietysti vielä siihen lopettaa... Hyvä että tajuissaan pysyi, kun joskus kahden aikaan päivällä yritti kömpiä ylös makuhuoneesta. Buranaa, C-vitamiiniä ja lähes kaikkia muitakin kaapista löytyviä nappeja naamaan ja piti toivoa parasta. Vinceen törmäsin myös edellisenä iltana kaupungilla ja olihan tämäkin kaveri nauttinut jokusen juomatuotteen siinä ennen kohtaamista. Voitte kuvitella kuinka hyvältä tuntuu lähteä roudaamaan...

Roudauksen yhteydessä tutustuimme tämänkertaiseen miksaajatuuraajaamme, Hanna-Mariaan (joka osottautui asialliseksi mimmiksi viimeistään kaivaessaan juuri ostamansa Jallun 50v. painoksen  laukustaan). Markku oli mukamas jossain "paremmassa" keikkaduunissa ja ajatteli piristää meidän päivää hankkimalla kauniimman sukupuolen edustajan kyytiin mukaan. Ja kyllähän te tiedätte, että ei meitä tämmöinen järjestely haittaa ollenkaan! Oikeastaan, jos Markku luet tätä, niin YOU'RE FIRED! Kannattaisi miettiä tarkkaan, ennen kun meille tämmöistä tarjoaa. Noh... eiköhän me johonkin yhteisymmärrykseen päästä. Mimmi tekee myös valotaidetta keikoille, joten ei meidän tarvitse luopua kummastakaan. (kunhan tästä vain joskus saisi rahaa, millä toteuttaa näitä fantasioita)

Matka meni rattoisasti kulkuneuvon taulutelevision toistaessa aikuisviihdettä ja Sammyen kertoessa absoluuttisia totuuksia samaisesta taiteenlajista. Vastaanotto perille sapuessamme oli yllättäen erittäin mukava ja asiallinen. Ensimmäisenä etsimme käsimmee kahvia aivan normaalisti ja aloimme kantaa romua sisään. Lava oli tilava ja asiallinen muuten, mutta talon omistama 16 kanavainen miksauspöytä oli pultattu kiinni lavalle. Neitokaisemme saisi siis juosta keikan aikana lavan ja yleisön väliä herkeämättä. Omat mikit meillä oli mukana, mutta ensi kerralla otamme myös oman tiskin... monitoreista puhumattakaan. Soundcheck tehtiin ja jammailtiin mitä erikoisempia musiikin tyylilajeja läpi. Hauskaa oli ja lavasoundi allekirjoittaneelle toimi lähes täydellisesti. 

Oli aika siirtyä takahuonetiloihin, josta kaikkien yllätykseksi löytyi mm. sauna. Aivan loistavaa! Jääkaappi oli ahdettu täyteen olutta, siideriä ja muita virvoitustuotteita. Löytyihän sieltä vielä se kolmen vartin jallupullokin, joka tietysti heti löysi tiensä jääkylmään pakastimeen. Talon tarjoama ruokailuhetki oli edessä ja sen jälkeen kuumeinen keikan odotus. (lentääkö pulloja lavalle? ... tai siis kuinka monta?)

Ihmisiä ravintolaan oli saapunut ihan kohtalaisesti ja kaikilla oli hyvä fiilis aloittaa keikka. Yhtään pulloa ei koko vedon aikana lavalle lentänyt eikä muutenkaan asiatonta meininkiä ollut. Jokunen bändin vannoutunut fani oli saapunut paikalle ja muutamien uusienkin ihmisten mieliin jäätiin varmasti. Pidimme todellakin keskenämme hauskaa lavalla ja kaikilla oli keikan jälkeen mahtava fiilis. Mielenkiintoisia sovituksia taas nähtiin ja kaikenlaista improvisoitiin, joskus jopa humoristisellakin tavalla. (Olikos "Hour of Emptiness" sittenkin jazzia?)

Siirryimme piakkoin paikallisen väestön keskuuteen nauttimaan erinäisiä juomia ja tutustumaan ihmisiin. Pilkkuun asti meni jonka jälkeen siiryimme "takahuoneeseen" saunomaan ja jatkamaan alkoholisoitumista. Onkohan kenelläkään tiedossa mihin aikaan pääsimme nukkumaan??

Reissu oli koko bändin mielestä tekemisen arvoinen ja emme löytäneet tällä kertaa kuulemillemme huhuille perusteita. Ehkä meilläkin voi sitten joskus käydä tuuri. En näe syytä miksei White Flamea nähtäisi uudestaankin Osmantuvan lavalla.

The end of Session #1

Vihdoin saatiin päätökseen ensimmäinen äänityssessio. Elokuun aikana taltioitiin 15 biisin rummut, bassot ja kitarat, sekä paljolti myös piano, rhodes & organ raitoja. Myös noin puoleen biiseistä ehdittiin laulamaan lead laulut. Lisäksi lauluja vaille valmiina on yksi biisi ensimmäisen levyn ajoilta, eli 16 biisiä on tarkoitus kypsytellä syksyn aikana.

Nyt siis vedetään hetki henkeä, kunnes loka-marraskuun aikana lauletaan loput leadit, sekä tietysti kaikki miljoonat stemmat. Äänitystä odottavat myös jousi ja torvisektiot, sekä pari kitarasoolo raitaa ja mellotronit Beatles henkeen.

Yllättävää kyllä oli melko stressaava kuukausi. Alkukuu meni fyysisissä oireissa (panimoille kiitos) ja loppupuolisko sitten henkisessä paineessa. Vaikka klisee kuuluu ”vaikea kakkoslevy”, en tätä täysin allekirjoita. Meillä biisit valmistuivat jo varhaisessa vaiheessa ja sovituksetkin oli jälleen hyvin hanskassa, eli ei mitään paniikkeja päässyt syntymään. Siitä huolimatta itselleni tuntui aika raskaalta koko sessio, johtuen varmaan monien asioiden summasta. Kenties joku tulosvastuu sitä sitten on ja jengi tietysti odottaa kovempaa kamaa kun Yesterday’s News:illä. Noh, ilokseni voin todeta, että kovaa kamaa on tulossa. Jos pidit debyytistä, pidät todennäköisesti tästäkin, mutta mukana on myös paljon uusia elementtejä, joten homma toimii toisinkin päin, eli tämä levy voi herättää (lisä)mielenkiinnon.

Levykokonaisuudesta ei tässä vaiheessa vielä tietenkään tiedä, mitkä biisit päätyvät levylle ja mitkä eivät, mutta tracklist näytti yhdellä paperilla ainakin tältä:

Palataan jälleen levyntekoaiheisiin ja ajatuksiin myöhemmin.

Ja vuodetaan lisää uutta WeeÄffää:





Kyä meinaa näi o!



Jepulismees 2008

Kitara viimeistelyjä

Vettä sataa ja kaikkia vituttaa.


Viikko se vierähti nopsaan, semi letkeällä tahdilla soitellen.
Nyt moni ralli alkaa kuulostamaan jo lupaavasti sekavalta kun on raitoja sisällä niin saatanasti.
Valmiiksi asti ei mikään ole vielä ehtinyt, sillä mm. perccu ja stemma hommat hoidetaan vasta myöhemmissä sessioissa. Myös vierailevat artistit, kuten jousimiehet ja puhallinneitsyet astuvat areenalle vasta myöhemmin.
Lead lauluja on myös taltioitunut iltojen hämärtyessä (kokoajan on hämärää ku sataa niin vitusti) jo useampaan laulelmaan.
Ja Jaloviinan innostuttama Jaska on osaltaan ilostuttanut (sillä ilohan se on) meitä piano ja urku raidoilla. Myös Vesi Sade päätti nostattaa tulvan sisätiloihin mikä luonnollisesti vaikuttaa kaikkiin asioihin ainoastaan ja vain positiivisella tavalla. Varmasti levyt myy nyt paremmin.

mm. akkarit soittelin viikolla sisään. Oli oikein mukava pitkästä aikaa soittaa ja kuunnella akustista soundia, kun on sähköt surissu päässä pitkin sessioita. Vielä kun toi soundi on aika lähelle täydellistä tos Cuencassa ja tatsikin oli aika hyvin kohillaan niin "ihan kiva" sanois asiasta kiinnostumaton (joka ei halua olla kuitenkaan tyly). :P

Ja pitkästä aikaa intouduin slidettelemään, joten eikös sinne sitäkin tarttunut. Ja tarttunee vielä lisää.

Uusia härpättimiäkin saatiin tulille kun kitara syntikat -70-luvulta kaivettiin (syystä tai toisesta) esiin, sekä bluesfiiliksissä oleva ja vakavasta stratokuumeesta kärsivä Teräsanthoni pääsi äänittämään dobro-kitaraa. Hyviä äänimaisemia ja pientä hupia näistä irtos.

Ensiviikolla vielä pariin biisiin kitaraa, niin ollaan eka sessio saatu päätökseen.
Mitään en tässä vaiheessa halua vielä paljastaa, mutta siellä on ihan helvetin hyviä biisejä tulossa! =)

Ja homma jatkuu..

















Teräsanthoni.

Tammer-Totuuksia

Kaksi päivää lauluja takana, kolmonen alkamaisillaan ja kuka tietä kuinka monta edessä. Kurkussa on jotain MoFo-sheissea jota on täytynyt joka päivä karistella menemään. Laulusaundi on silti ollut hyvä ja vetäminen kivutonta. Tosin Finrexiniä ja Strepsilsiä kuluu tasaiseen tahtiin. (Itseasiassa olen säilyttänyt kaikki strepsils-pakkaukset. Teen niistä jotain mystystä taidetta sitten kun nää sessiot on saatu päätökseen.)

Jaskan kanssa ollaan tehty erinäisiä huomioita tässä viime päivinä. Ajattelin jakaa parit näitä TammerTotuuksia teidän kanssa:

"Kaljaa ei ole keksitty. Se on aina ollut olemassa ja kuuluu samoihin peruselementteihin kuin tuli, vesi, maa, ilma ja jee jee taustalauluissa."


"Funkki ei ole valkoisen miehen hommaa"

ja sitten tietysti tämä:


Lisäksi huomattiin että Amurin Krouvi on ammattilaisten mesta. (Varmaan portsarikin heittäis takas sisälle jos ei oo kolmee promillee veressä ku on lähössä.) Mutta sinne ei kannata mennä tiistaisin viiden, kuuden nurkilla koska siellä on viikkovisa. Tai siis jos haluaa osallistua niin ei siinä mitään. Mutta jos haluais ottaa pientä aikalisää kovista äänistä studiosessioiden välissä niin kolme kierrosta visailua ei ehkä ole se oikea reitti rauhaan ja Nirvanaan. Mutta toisaalta kuuteen asti on bisse 2, 80€ joten se nyt oli oikein jebulis.

20.8 - 22.8, 25.8.

Gettin' experienced by new Extreme Saudades De Rock album..
olipas jepulis loppuviikko.

Bassoraidat tulivat päätökseen (wau!), samoin kun 95% pohjaskeboistakin. Jälleen oli muutamia vireongelmia muutamissa ralleissa (ei oo heleppoo), mutta työvoitto mulle numeroin 2-0!

Torstaina ja perjantaina pääsin jo fiilistelemään ekat soolot ja pikkutilpehöörit purkkiin, mikä nostatti fiilistä helvetisti. Perjantai oli hyvinkin onnistunut soolopäivä, kyl meinaa kulki. En tiedä johtuko uudesta Extremestä vai mikä oli, mut meinas loppua tarkkaamosta neliöt kesken.
Ja jälleen "Edge" kävi vetään vähän ylädelay kitaraa ja TwinPeaks soundi löytyi pastellin värisistä laitteista. Myös talkboxilla innostuin kikkailemaan ja Jaska viritti vanhan vintage nauhakaiku härpäkkeen, mikä on aika mielenkiintoinen (nää on parhaita!).

Viikonlopun Hangossa hymyilleenä aiheutti tänään melko kipeän olon. Toivottavasti ei kauhee flunssa iskis vaikka hyvin lupailee nyt. Kampesin itseni pariksi tunniksi purkittamaan parit pidemmät soolot, mitkä koostuvat eri soundeista ja kitaroista. Toimi.
Jotenkin päädyttiin lopussa Immigrant Songiin..löytää ken kuulee sitten aikanaan ;)

Ja koska uusi putkimikki (joka näytti dildolta ja maxoi jotain 2000e) saapui viimein studioon, päästämme laulutaiteilijan irti loppupäiväksi.
Valitettavasti sieltä kantautui tieto että tämä "intiaanikesä" oli vilustuttanut Vincenkin, joten toivotaan että ääntä lähtee.
Huomenna sitten taas sooloillaan ja ihmetellään kiputiloja.


Lopuksi maistiaisia tulevasta, vaikkakin melko hämärä meininki:



Los Balladesmos tunnelmointia..





Joku biisi jonka niemä ei muista..

Kokkausta ja Krapulakaljaa

Muusikko on onnellinen kun saa täyttää vastansa ravitsevalla appeella. Monasti muusikkopolo joutuu tyytymään huonosti tai jopa kokonaan lämmittämättömään valmiseinekseen johtuen joko kiireestä, kykenemättömyydestä tai kunnon avotulityyppisen ratkaisun puutteesta. Joissakin tiloissa on muusikolla onneksi aikaa ja innostusta valmistaa itselleen ja kanssasoittajilleen maukasta kotiruokaa.








Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi

Pelti Kerrallaan

Homma on mennyt niin tarkaksi että kaikki jutut täytyy ottaa raita kerrallaan. No, eipähän enää vuoda snareraidalle pellit. Alussa muuten hieno biisi.





Lisää videoita tässä aikas piakkoin!

Studio 18.8 - 19.8.

Anthon gimme sum' a dat g'tar!

Uusi viikko ja uudet kujeet. Pahat henget ovat poistuneet ja banjo tuntuu jälleen kiinnostavan.
Maanantai jatkui pohjien tykityksellä. Meinaa mennä liukuhihna hommiksi, mutta toivotaan että olemme oikealla tiellä ja miksi emme olisi (?). Pieniä viretaisteluita tuli maanantai illalle kun jo aiemmin mainittu korkealämpötila tuntuu vaikuttavan etenkin LesPaul osastoon. Se jos mikä, yhdessä hapepuutteen kanssa vaikuttaa vasenkäsiniplaajan työmoraaliin hämmästyttävän negatiivisesti, mutta näiden kanssa on elettävä. Kamojen vittuilu on ärsyttävintä finaalitappion jälkeen, mutta ei viitti pistää paskaksikaan kun niistä saa niin tajuttoman helmee soundia aikaseksi.
Studioon saatiin myös todellinen "guggu-choo" kitara. Mintunvihreä baritoni danelectro. Ai että oli kitaristi mielissään ja friikkailu alkoi :) ..vetäisin tällä mielusti aina.

Tänään saatiin tulille myös Stratocaster. Lupaili hyvää ja muutenkin aamun soittotatsi oli kuosissa.
Siteeratakseni itseäni: "aamulla on hyvä vetää pohjasoittoo kun ei oo heränny niin sleebaa sopivasti ja svengi on kohillaan".
Stratosta saa kyllä sellasta mukavaa vaihtelua humbucker mikkien massalle (LP,PRS,JEM). Pieni mutta pippurinen GT-kompokin lämmitettiin mistä saadaan sävyjä, huomena jatkuu, can't wait!
Ja vihdoin Jaska lämmitti myös sen kaatikselta löytyneen Vocoderin. "Transforems - sound wave" meiningeissä saatii vähän kikkailtua ekoja x-tra raitojakin, siistii, I love it.

Tänään sitten vedettiin läpsystä vaihto, eli basooga kehiin iltapäiväksi. Viski maistuis, hämmästyttävää, eikö?

Loppukysymys: Mitä tekee alaston mies aamuöisellä katolla?

Studio 14.-15.8.

Torstai 14.8.

Torstaina päivä alkoi pienellä autoajelulla, kun Anthon, Sammye ja tuottajamme Latomaa kurvailivat ympäriinsä kaupunkia hakemassa kerrostalojen parkkipaikoilta ja postikonttoreista uusia leluja studioon. Kyseessä olivat tällä kertaa uudet etuset, joita Latomaan sormet jo syyhysivät päästä kokeilemaan. Kun kamat oli haalittu autoon, niin mentiin vielä nauttimaan kahvi- ja teekupposet erääseen kahvila-konditoriaan. Siellä Anthon havaitsi kahvin maksamisen olevan ylivoimaisen vaikeaa, kun muovikorttien ihmeellisessä maailmassa oli jälleen teknisiä murheita ja höyläyslaitteet eivät suostuneet yhteistyöhön. Kun kahvikuppi viimein saatiin pöydän ääreen terassille, niin melko nopeasti kahvia laimensi taivaalta satava vesi (jota tuli muuten melkoisella volyymilla). Päivä siis alkoi melkoisen masentavissa merkeissä...

Studioon saavuttiin viimein ja sitten alkoikin melkoinen show upouusien laitteiden asentamisen kanssa. Kun laitteet oltiin Anthonin ja Latomaan ponnistelujen saatua asennettua jonkinlaiseen vaiheeseen, päästiin aloittamaan varsinainen nauhoitustyö. Työnimellä "Funkymonkey" kulkevaan biisiin nauhoitettiin tyylikkäät ja makeasti groovaavat rytmikitarat. Soitto tuntui kulkevan kitarataiteilijalla ja otokset saatiin hyvällä ajalla purkkiin. Tämän jälkeen kaikkien meidän suuresti rakastama ja todella mukavaksi havaittu bassoyhtiön henkilöitymä, Sammye, pääsi soittelemaan basuunat sisään tuohon funkkaavaan rokkiveisuun. Tämän jälkeen pidettiin pienoinen lounastamiseen käytetty tauko, jonka aikana Sammye lähti opettelemaan basuunan soittoa ihan oikean ammattilaisen oppiin. Tällä välin jäsen Anthon sai soitettua kitaraosuuksia onnistuneesti pariin kappaleeseen ja jälleen kerran ne onnistuivat mainiosti. Kitarasaundit vakuuttivat yhä lisääntyvässä määrin studiolla olevien korvat ja mielet. On huomattavasti mukavampi työskennellä näin hienoilla lähtösaundeilla, kuin huonoilla.

Illalla Sammyen palattua mestoille alettiin noihin pariin kipaleeseen nauhoitella bassoja, mutta pian kaikki huomasivat olevansa kovin väsyneitä, joten pillit pistettiin pussiin sen päivän osalta ja siirryttiin paikalliseen ravitsemusliikkeeseen jakamaan viisautta.

Perjantai 15.8.

Aamulla Sammye huomasi voivansa pahoin, kummallista! Urheilemasta (ihan oikeasti!) päästyään Latomaa saapui noutamaan urheilutoverinsa kanssa Sammyen tämän kotoa ja studiolle päästiin hyvissä ajoin. Sammye voi edelleen melko huonosti, mutta bassonsoitto tuntui sujuvan. Ensimmäiseksi nauhoitettiin tyylikäs riffittelybiisi, jossa sormet joutuivat koville, mutta hyvää jälkeä saatiin aikaiseksi. Tämän jälkeen siirryttiin rauhallisempaan fiilistelyyn blues-meiningin pariin. Pahoinvoinnin yltyessä bassonsoitto tuntui vaan paranevan ja seuraava kipale olikin melko kivuttomasti purkissa. Pienen tauon jälkeen päästiin "Iron Hammer" työnimellä kulkevan tsipaleen pariin, johon bassot jälleen putosivat kohdalleen kuin itsestään. Päivä olikin pulkassa ja Sammye pääsi kotiin potemaan jotain kummallista tautia, mikä lienee. 

Pikkuhiljaa palaset loksahtelevat paikoilleen ja biisit alkavat rakentua, hyvä hyvä! Todella hyvät fiilikset tällä hetkellä, saundit ovat hunajaa ja biisit tuntuvat rullaavan koko ajan vain paremmin ja paremmin. Tästä eteenpäin!

-Sammye

Studio 13.8.

Studion ensimmäinen bassopäivä 13.8.

Kun jengi oli heräillyt eri puolilla kaupunkia, niin Vincen auto kurvasi hetkeksi määrittelemättömään kaupunginosaan, josta se nappasi kyytiinsä Sammyen ja tämän bassot (ja loppupeleissä käyttämättömäksi jääneen bassonupin). Tavaroiden mahduttamisessa verrattain pieneen autoon oli aluksi ongelmia (Missä olet Jony silloin, kun logistiikkataitojasi tarvitaaan?), mutta loppujen lopuksi sekin kävi vaivatta, kun tajuttiin käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Suunnattiin siitä sitten ydinkeskustassa sijaitsevaan musiikkitarvikeliikkeeseen, josta mukaan lähti satsi bassonkieliä (reilusti tingattuun hintaan). Sieltä matka jatkui treenikämpälle, josta mukaan tarttui mm. lääkkeitä (ihan oikeita, ei Amerikan mantereen alkuperäiskansoilta omaksuttuja yrttejä), erinäisiä tekstiilejä sisältävä pussukka ja Sammyen tarvikesalkku. Ennen studiolle saapumista ehdittiin piipahtamaan ruokakaupassakin, josta Sammye ja Vince hoitivat itselleen olutta.

Studiolla odotti oikein pirtsakan ja hyväkuntoisen näköinen ja oloinen tuottaja Latomaa. Myös jääkaappi oli viimein kylmä ja Sammye oli iloinen huomatessaan jättäneensä sinne pari olutta edellisenä päivänä. Sammye vaihtoi päälleen nauhoitus-shortsit sekä lasten paidan (H&M:n lastenosastolta löytyi), ja jalkaan makeat kumisandaalit, eli läpsykät, joita studion tiloista löytyi useammatkin. Bassoon vaihdettiin kielet ja alettiin etsiä saundia. Sammyella oli mukana bassoissa parikin eri vaihtoehtoa, joista loppujen lopuksi G&L Tribute L-2000 peittosi Ibanez K-5:sen. 

Bassosaundi päätettiin rakentaa perinteisesti kuivalla linjasaundilla D.I.-boksin läpi ja sen lisäksi mikitetyllä ämyrillä. Tuottajamme oli saanut juuri uutukaisen D.I.-boksin studiolle ja linjasaundissa käytettiin sitä. Ämyrin etsimiseen menikin sitten tovi, kun mieleistä ei tahtonut millään löytyä. H&K:n (kulkee KUULEMMA myös nimellä "Kettunen") combo oli lähes hyvä, mutta ei kuitenkaan aivan sitä, mitä haettiin. H&K:n vahvistinosan ja Hartken 4x10" skoben (se vanha ja hyvä, alumiinikartioilla) kombinaatio toi alakertaan tiukkuutta, mutta jotain uupui silti. Loppujen lopuksi päädyttiin "varmaan" valintaan: tätä ei pitäisi sanoa julkisesti, mutta Peaveyn combohan se sitten loppujen lopuksi pelasti päivän :) 

Itse nauhoitus sujui verkkaisesti, mutta varmasti. Yhteensä kolme biisiä saatiin bassojen osalta narulle, vaikka Sammyen päätä sekoittivatkin Vincen ja Latomaan jatkuvasti ilmoille heittämät vallattomat ajatukset tyyliin "täähän vois mennä näin", "kokeiles tohon tämmöstä" ja "et kyllä uskalla soittaa tähän jotain ton tyylistä". 

Huomenna jatkuu bassojen ja pohjaskebojen osalta, tänään oli hyvä startti bazookan osalta. Ja toisin kuin veikkailtiin, bassosaundi ei löytynyt uudesta jääkaapista (olutta sieltä löytyikin...), vaan Sammyen asianmukaisesta pukeutumisesta: nauhoitus-shortsit, lasten paita ja kumisandaalit. 

-Sammye

Studio 11-12.8

Back in BlackTampere.

Ryhmä palautui sveaborgin maisemista pohjoiseen, eli äänityshommat jatkuu Tampereen Deerhouse studiolla. Eilen autoilin hakemassa kamojani yms. tarvikkeita ympäri kaupunkia. Onneks vettä tuli kokoajan iha veetusti ja kosteusprosentti oli 7 miljoonaa, niin ei vahingossakaan tullu hyvä olo. Tietysti makselen tässä hintaa viimeviikon viihteistä, mutta kokopäivä oli niin nihkee ja vielä kun sai voimailla settupeja pystyyn niin jeejee. Pääosin eilen menikin protools sessioiden tsekkauksessa, kamojen kasauksessa ja kitaroiden tuunauksessa.

Tänään sitten alettiin perussoundien hiominen. Pystytettiin Laboga kaksikko, sekä Mesa+Marshall kaksikko. Kitaroita ajeltiin myöskin läpi, että mikä soundaa minkäkin kanssa mitenkin.
Tietysti mikityksiä ziigattiin ja haeskeltiin 3 mikin kombinaatioita.
Aika rouheeta meininkiä kyllä saatiin aikaiseksi. "Dancin' With" ja "krapulalaulu" oli enimmäkseen työnalla.
En sitten teidä onko perinteistä käynnistystahmeutta vai alkustressi, mutta kyllä on joka solu ihan kipeenä, overload ja pää räjähtää (eilen se jo räjähti). Loppupäivästä/iltasta kun studion lämpötilakin alkaa oleen kohillaan vahvarien, ihmisten ja koneiden lämmittäessä, puhumattakaan hapenpuutteesta, niin toihan alkaa tuntua taas työnteolta (VÄÄRIN!).

Huomenna saadaan basismia paikalle aamusta, joten alkaa sen kuuluisan bassosoundin metsästys. Ehkä se löytyy uudesta jääkaapista minkä Gigantmiehet toi vanhan mutta homehtuneen tilalle.
Ja eiköhän niitä skittojakin tykitellä taas.

Check up from the Neck up..

Studio 5. päivä ja puolikas 6:tta.

Klick nakuttaa päässä! Ai miksikö? No WF rumpueditit on menossa kahdessa studiossa ja itse vielä vähän nauhotettiin x-tra biisejä kolmanessa.

Rummut on nyt siis äänitetty ja editointityö noin puolessa välissä. Päivätahti oli tälläviikolla melkosen hyvä, vaikkakin sitä yritettiin hidastaa oheistoiminnalla.

Erityismaininta ambienssi soundille. Se on täällä ihan parasta parhautta.

Mr. "Man's Child" Latomaa kävi eilen muikeana pastilli suussa (KANKKUNEN!) mestoilla sopimassa ensiviikon kuvioista kun orkesterimme siirtyy hänen pajaan tampereelle (hoida se jääkaappi auki). Oli äijä kyl timmimmässä kunnossa kun ennen ja näytti hetken kuntoonsa nähden hyvältä! ;)

Tosiaan en pysty ihan muistamaan mitä viimeisen 3 vuorokauden aikana on tapahtunut, mutta viimeyönä järjestettiin vielä studiojamit ja tais levylle tarttua muutama helmi jamittelu. Ehkä saadaan niistäkin jotain iloa tulevaisuudessa. Ensin kun saadaan nämä 16 WF stygeä tietenkin valmiiksi.

Huomenna suunnataan sitten kohti pohjoista. Odotellaan vielä editit tästäviikosta mukaan niin päästään maanataina ampumaan ekat final skebat ja bassot. Valitettavasti mun rakkaasta PRS:stä lähti ylätalla irti ja se täytyis saada tulille ensviikolla, joten tulee troubles saada se liimatuksi ennen sitä. =/

Ja koska viikko on tuonut luonnollisesti läjän uusia huippu tarinoita, niin loppuun pari legendaa ala Major Leiden:

Kumpi on pahempi, kauhee Arto Smelleri vai Seppo Hovi sammuneena caseen tavastialla?

Nyt panimoon "silakkapihville"...

Studio 3. ja 4. päivä...

Ei niin mitään hajua mitä on tapahtunut... 

alkoholia virtaa suonien läpi taas ennätysmäärä ja joku soittaa studio "blue roomista" letkeetä samba -musiikkia... 

Itse studiotyöskentelystä voi sanoa, että eilen nauhoiteltiin nelisen biisiä (rummut) narulle ja sama meininki tänään... 

Mutta ei siitä sen enempää... ketä se kiinnostaa?!?

Tänään aamulla (noin klo. 11:30) oli aika hiljaista muusikkoa vastassa, kun tuottajamme Majuri tuli potkimaan meitä ylös nauhoituksiin. Jätin veljekset kahdestaan edellisenä iltana parantamaan maailmaa keittiön pöydän ympärille ja havahduin klo. 05 aamulla siihen, kun rakas laulajamme raahaa jotain vitun jäteastiaa ympäri parvea, jossa yritin tehdä diiliä nukkumatin kanssa. En sen tarkemmin kysynyt mitä jätkä yritti tavoitella tuolla metelöinnillä, mutta onneksi sai pahan olon seuraavaksi päiväksi =) Jätkillä siis melkoinen krapula ja mulla itsellä liiakseen univajetta...

Monenlaista ihmetystä on kyllä tähänkin päivään mahtunut... kukaan ei varmaan vieläkään tiedä kuka se jätkä oli, joka tuossa muutama tunti takaperin ilmestyi tänne studiolle tutustumaan studion toimintaan ja ihmettelemään ympäristöä. Kaljaahan siinä sitten tämänkin mystisen henkilön kanssa juotiin ja hyvä fiilis saatiin tupaan. Sehän on se pääasia. 

Nyt kyllä väsyttää sen verran rajusti, että en edes ymmärrä miksi juuri nyt oli pakko aloitaa tämän blogin kirjoittaminen. ... ja vielä, kun mulla ei yleensäkään ole mitään asiaa... 

Mitähän Sammye tekee juuri nyt?!

Studio, 2. päivä

Give me sum' drums!

ohhoh kun joutu herään aikasin. Kymmeneltä pääsin ylös, kun herätettiin ja studio kakkosessa (2) :) oli jo mikit pystyssä. Mr. Majuri oli kankkusesta huolimatta, tai kankkusen ansiosta aikasin liikenteessä. Useamman nautitun kahvin jälkeen ja ohella Jony ja Petri tekivät rumputsekkiä samalla kun Vince ja allekirjoittanut suorittivat aamurutiinejaan suomenlinnan myrskyisässä ympäristössä.

Oli mukava huomata kun tsekki oli tehty, rummut viritetty ja äänitysvalmius päällä, että miksi haluttiin juuri tänne tulla tekemään rummut. Lähtösoundit rulaa jälleen, helmi fiilis.

Purkitettiin neljä biisiä tänään kokkauksen ja muun tärkeämmän ohella :)

Taas pistettiin Jony tiukille kun jälleen tehtiin näitä viimehetken muutoksia. Tosin se on kyllä meille melko luontaista, kun kuulee kaikki pienetkin asiat tarkkaamossa niin hyvin, että aina tulee jotain uutta pientä vielä mieleen. Kahteen biisiin saatiin kyllä rumpujen osaltakin jo hienoa nostetta pienillä sovaritriksuilla, se nostattaa kummasti mielialaa.

Jos saadaan video ja kuvasiirrot toimimaan niin täytyy postailla tänne vähän fiiliksiä, mutta toistaiseksi WF kamerat ei ole yhteistyössä SW koneen kanssa.

Nyt sitten kun keksii vielä ilta-aktiviteettiä.. Tai noh, Northern Kings vääntää tossa vieressä uutta mazgua, joten mikäs tässä fiilistellessä kun ammattilaiset laulaa, cool!

Niin ja pakko mainita tissit, miksi? No siksi, että ne ansaitsevat maininnan. Jos näkisitte, tietäisitte. ;)

Ja jatkuu.. nyt "In to the Fire!"

Studio, 1. päivä

Helou helou!

Ensimmäinen ilta täällä Seawolf studiossa takana. Lautta kuljetti kolme uskaliasta muusikonrenttua (Anthon, Jony, Vince) eilen sunnuntaina siinä klo 19 aikoihin meren yli Suomenlinnaan virittelemään rumpuja ja pelaamaan playstationilla. (minä viritin rummut ja voitte arvata ketkä virtitti pleikan kiinni). 

Rummut saatiin kasaan ja viritettyäkin aikasta hyvin eilen. Seuraavaksi vuorossa himan hienosäätöä, mikitys ja soundcheck, jonka jälkeen päästään tositoimiin. 

Positiiviset fiilikset päällä ja kahvinkeitin, joka keittää kaksi litraa kahvia kerralla. Eiköhän tästä saada ensimmäinen virallinen soittopäivä hyvin käyntiin. 

White Flamen Blogi

Noniin...

White Flamen oma blogi on nyt virallisesti avattu. Tarkoitus olisi kirjoitella epäsäännöllisen säännöllisesti bändin ympärillä tapahtuvista asioista ja muustakin turhasta mitä mieleen juolahtaa.