Studio 2008 sattumia kuvina #1

Otteita matkan varrelta kuvitusten muodossa.





[1.] Bassojaosto. [2.] Uudet stringit.

[3.]Reading the Yesterday's News. [4.]Reading the Aku Ankka.

[5.]Gibsonin Pauli täs moi. [6.]Radion tuhoaja veljekset

[7.] Hmm..ehkäpä. [8.] Veljekset dogaa

[9.] Mitä että? Kerro lisää. [10.] Autobotti ei diggaa.

[11.]Aiis se oli ainakin näin pitkä Zilla.[12.]Summer Jony H.

[13.] Viralliset äänitys tossut. [14.] Mulkku mulkkaa.

[15.] Piirrä ja arvaa. [16.] Mies.

[17.] Yksinäinen Behru. [18.] Släpping händ.

White Flamenismin III-astetta:

[19.] 1: Mitä vittua

[20.] 2: Mitä vittua (maailman 2.mukavin kaveri)

[21.] 3: Mitä vittua

[22.] Mister Studio 08. [23.] A-duuri on hauska.

[24.] Innocent. I didn't do it. [25.] Studion päälämmittimet.

[26.] Fix it in the mix. [27.] Fixing in the mix

[28.]Drunk man in the mix. (and the studiopeikko behind the monitor)


[29.] Ikuinen vire.. [30.] Puhukaa tuhmia.

[31.]Voco&Nordi on kavereita. [32.]Bändin keskisivun taide.

[33.] Laboga majassa. [34.] Iloinen vesi-imuri työmees.

[35.]Jaska sorvaa soundia. [36.]Mulkku pystys.



And more to come...later...i quess..

Keikkapäiväkirja: Eura, Osmantupa - 13.9.2008

Vihdoin se pelätty päivä sitten koitti. Bändin pitäisi lähteä keikalle ristiriitaisen maineen omavaan ravintolaan, Euran Osmantupaan. Kymmeniä blogeja ja keskusteluja lukeneena kieltämättä hieman mietitytti tämän näköisen bändin kanssa lähteä ko. paikkaan esiintymään. Joskus bändit pakanneet kamassa juuri ennen esiintymistä ja lähteneet menemään, kun homma ei toiminut. Joskus bändit saaneet osansta paikallisista nyrkkihippasista. Tuntui, että tässä paikassa on tapahtunut kaikki mahdollinen ja joskus jopa mahdotonkin.

Keikalle lähdön fiilistä paransi tietysti se, että edellinen ilta tuli kaverin kanssa vietettyä uuden NHL 09:n ja oluen kanssa hyvinkin tiiviisti... eikä sitä iltaa voinut tietysti vielä siihen lopettaa... Hyvä että tajuissaan pysyi, kun joskus kahden aikaan päivällä yritti kömpiä ylös makuhuoneesta. Buranaa, C-vitamiiniä ja lähes kaikkia muitakin kaapista löytyviä nappeja naamaan ja piti toivoa parasta. Vinceen törmäsin myös edellisenä iltana kaupungilla ja olihan tämäkin kaveri nauttinut jokusen juomatuotteen siinä ennen kohtaamista. Voitte kuvitella kuinka hyvältä tuntuu lähteä roudaamaan...

Roudauksen yhteydessä tutustuimme tämänkertaiseen miksaajatuuraajaamme, Hanna-Mariaan (joka osottautui asialliseksi mimmiksi viimeistään kaivaessaan juuri ostamansa Jallun 50v. painoksen  laukustaan). Markku oli mukamas jossain "paremmassa" keikkaduunissa ja ajatteli piristää meidän päivää hankkimalla kauniimman sukupuolen edustajan kyytiin mukaan. Ja kyllähän te tiedätte, että ei meitä tämmöinen järjestely haittaa ollenkaan! Oikeastaan, jos Markku luet tätä, niin YOU'RE FIRED! Kannattaisi miettiä tarkkaan, ennen kun meille tämmöistä tarjoaa. Noh... eiköhän me johonkin yhteisymmärrykseen päästä. Mimmi tekee myös valotaidetta keikoille, joten ei meidän tarvitse luopua kummastakaan. (kunhan tästä vain joskus saisi rahaa, millä toteuttaa näitä fantasioita)

Matka meni rattoisasti kulkuneuvon taulutelevision toistaessa aikuisviihdettä ja Sammyen kertoessa absoluuttisia totuuksia samaisesta taiteenlajista. Vastaanotto perille sapuessamme oli yllättäen erittäin mukava ja asiallinen. Ensimmäisenä etsimme käsimmee kahvia aivan normaalisti ja aloimme kantaa romua sisään. Lava oli tilava ja asiallinen muuten, mutta talon omistama 16 kanavainen miksauspöytä oli pultattu kiinni lavalle. Neitokaisemme saisi siis juosta keikan aikana lavan ja yleisön väliä herkeämättä. Omat mikit meillä oli mukana, mutta ensi kerralla otamme myös oman tiskin... monitoreista puhumattakaan. Soundcheck tehtiin ja jammailtiin mitä erikoisempia musiikin tyylilajeja läpi. Hauskaa oli ja lavasoundi allekirjoittaneelle toimi lähes täydellisesti. 

Oli aika siirtyä takahuonetiloihin, josta kaikkien yllätykseksi löytyi mm. sauna. Aivan loistavaa! Jääkaappi oli ahdettu täyteen olutta, siideriä ja muita virvoitustuotteita. Löytyihän sieltä vielä se kolmen vartin jallupullokin, joka tietysti heti löysi tiensä jääkylmään pakastimeen. Talon tarjoama ruokailuhetki oli edessä ja sen jälkeen kuumeinen keikan odotus. (lentääkö pulloja lavalle? ... tai siis kuinka monta?)

Ihmisiä ravintolaan oli saapunut ihan kohtalaisesti ja kaikilla oli hyvä fiilis aloittaa keikka. Yhtään pulloa ei koko vedon aikana lavalle lentänyt eikä muutenkaan asiatonta meininkiä ollut. Jokunen bändin vannoutunut fani oli saapunut paikalle ja muutamien uusienkin ihmisten mieliin jäätiin varmasti. Pidimme todellakin keskenämme hauskaa lavalla ja kaikilla oli keikan jälkeen mahtava fiilis. Mielenkiintoisia sovituksia taas nähtiin ja kaikenlaista improvisoitiin, joskus jopa humoristisellakin tavalla. (Olikos "Hour of Emptiness" sittenkin jazzia?)

Siirryimme piakkoin paikallisen väestön keskuuteen nauttimaan erinäisiä juomia ja tutustumaan ihmisiin. Pilkkuun asti meni jonka jälkeen siiryimme "takahuoneeseen" saunomaan ja jatkamaan alkoholisoitumista. Onkohan kenelläkään tiedossa mihin aikaan pääsimme nukkumaan??

Reissu oli koko bändin mielestä tekemisen arvoinen ja emme löytäneet tällä kertaa kuulemillemme huhuille perusteita. Ehkä meilläkin voi sitten joskus käydä tuuri. En näe syytä miksei White Flamea nähtäisi uudestaankin Osmantuvan lavalla.

The end of Session #1

Vihdoin saatiin päätökseen ensimmäinen äänityssessio. Elokuun aikana taltioitiin 15 biisin rummut, bassot ja kitarat, sekä paljolti myös piano, rhodes & organ raitoja. Myös noin puoleen biiseistä ehdittiin laulamaan lead laulut. Lisäksi lauluja vaille valmiina on yksi biisi ensimmäisen levyn ajoilta, eli 16 biisiä on tarkoitus kypsytellä syksyn aikana.

Nyt siis vedetään hetki henkeä, kunnes loka-marraskuun aikana lauletaan loput leadit, sekä tietysti kaikki miljoonat stemmat. Äänitystä odottavat myös jousi ja torvisektiot, sekä pari kitarasoolo raitaa ja mellotronit Beatles henkeen.

Yllättävää kyllä oli melko stressaava kuukausi. Alkukuu meni fyysisissä oireissa (panimoille kiitos) ja loppupuolisko sitten henkisessä paineessa. Vaikka klisee kuuluu ”vaikea kakkoslevy”, en tätä täysin allekirjoita. Meillä biisit valmistuivat jo varhaisessa vaiheessa ja sovituksetkin oli jälleen hyvin hanskassa, eli ei mitään paniikkeja päässyt syntymään. Siitä huolimatta itselleni tuntui aika raskaalta koko sessio, johtuen varmaan monien asioiden summasta. Kenties joku tulosvastuu sitä sitten on ja jengi tietysti odottaa kovempaa kamaa kun Yesterday’s News:illä. Noh, ilokseni voin todeta, että kovaa kamaa on tulossa. Jos pidit debyytistä, pidät todennäköisesti tästäkin, mutta mukana on myös paljon uusia elementtejä, joten homma toimii toisinkin päin, eli tämä levy voi herättää (lisä)mielenkiinnon.

Levykokonaisuudesta ei tässä vaiheessa vielä tietenkään tiedä, mitkä biisit päätyvät levylle ja mitkä eivät, mutta tracklist näytti yhdellä paperilla ainakin tältä:

Palataan jälleen levyntekoaiheisiin ja ajatuksiin myöhemmin.

Ja vuodetaan lisää uutta WeeÄffää:





Kyä meinaa näi o!



Jepulismees 2008