White Flame

Sammye with his new handmade bass

2011-02-03T11:54:00.012+02:00

White Flame bassist Sammye is proud to introduce his new custom instrument handmade by luthier Petter "Pete" Repo. This beautiful piece of art was result of long and careful design and quality crafting. No compromises were done and the best parts were used.

"I had lots of demands for materials and all the little details, even zero fret and custom 12. fret inlay, but Pete fulfilled them all and did very nice work! In this instrument I have all the things I´ve ever wanted from a bass. I picked up little good details from basses I have owned and included them all in this one. This is a masterpiece! Great tone, smooth playability, awesome looks, no compromises"

-Sammye

"I got this job from Sammye on spring 2010 and interested right away! It's not usul that people have thought all the details before they come to talk to the luthier. After a short discussion and very few adjustments we ended on these main specs:

- Ash body
- Mable neck with ebony fingerboard
- Schaller bridge and machine head
- Seymour Duncan pickups (Quarter pounder on neck and Musicman replasement on bridge)
- Glockenklang 3-band electronic with 5 pots
- Blue burst on neck and body

Building this bass was really pleasant work. Materials worked well although I couldn't find lighter swamp ash for the body. I'm very satisfied on result and I can proudly say that this bass is the best one what I've made this far"

-Pete, luthier

Luthier Petter Repo and one more happy customer with his new toy

Have Band, Will Travel

2009-11-02T15:45:00.001+02:00

“Good morning, darling. I trust you slept well. I hope I wasn't too much of an animal.
- Come. Hold me.
- You know I will!”

Heräsin juuri marraskuuhun ja puhaltelin saippuakuplia piipustani… NOT!
Mutta tajusin, että lokakuu viuhahti ohi keikkaillessa, sekä kikkaillessa ja että vuoden viimeiset vedot on edessä.
Kulunut kuukausi oli bändille hyvä parin hiljaisemman kuukauden jälkeen. Heitettiin ihan timmejä vetoja, erityisesti jo hypetetyn Pietarin lisäksi Hml:sta jäi yllättävän hyvä fiba ja Tampereen lost in music veto Doggarissa oli mukavaa surinaa. Kuunalussa ilmestynyt single/video Frontrow Girl:kin on viihtynyt kuukauden listalla ihan hyvin, mikä tietysti lämmittää yöpakkasien vastapainoksi nelikkomme tervehenkisiä mieliä.
Nyt on siis edessä vuoden viimeiset vedot Jyväskylässä ja Tampereella, eli jos hamuaa nähdä ”TBD-kiertueen” setin, alkaa olemaan viimeisiä mahdollisuuksia katsastaa meininki, suosittelen.

Loppuvuosi ja talvi tuleekin varmasti menemään uusien biisien parissa. Hyvällä alulla myö ollaankin jo, kun puolentusinaa demoa ja hirveä läjä riffejä & ideoita on jo muodostunut. Huojentavaa on ollut huomata, että vielä irtoo, eli hyvän olosta ns. perus-WF kamaa on jo tuloillaan ja pari stygee minkä ympärille on hyvä alkaa rakentaan sitten lisää.

Eli siispä, näkyillään loppuviikosta!

White Flame rokotukset epidemiaa/pandemiaa vastaan ja puolesta:

05.11.2009, (FIN) Tampere, Jack the Rooster
06.11.2009, (FIN) Jyväskylä, Redneck
21.11.2009, (FIN) Tampere, Pub Ahjo
-Vince ja Anthon acoustic Hurdy-Gurdy setti-

~A~

Eturivin Minkkiä ja Japania.

2009-10-10T13:24:00.005+03:00

Hell yeah!
Saatiin vihdoinkin uusi single, sekä video julkaistuksi ja palatessamme takaisin Suomeen huomasimme iloksemme että biisihän on ehtinyt jo singlelistan ja latauslistan sijalle #2!!!
Video on hyvin bändin näköinen ja ilmeisesti Tekin olette pitäneet siitä ainakin palautteesta päätellen, kiitos siitä!

Tällä kertaa videon käsikirjoitti ja organisoi pitkälti bändi itse, pääseppänä holis..solisti Vince. Minusta se näkyykin positiivisesti videon meiningissä. WF:n videoteollisuuskin on kärsinyt inflaatiosta, kun vertaa edellisiin budjetteihin, mutta tästä huolimatta lopputuloksesta saatiin näyttävä.
Video saatiin kuvattua päivässä 12h aikana, mikä oli myös ennätysnopea kuvaustahti. Aikaisemmin ollaan päästy 16h ja ylikin, sekä useampaan päivään.
Videokuvauksethan ovat rankkoja repäisyjä, niin tälläkin kertaa. Kukonlaulun aikaan ylös ja maskiin, jonka jälkeen riehutaan saman biisin tahdissa päivä, kivaaa! =) Mutta silti jäi hyvät fibat kun hommat eteni melko jouheasti ja näki että saatiin hyvän näköistä kuvaa kertaheitolla, sekä tärkeintä, että saatiin nauttia erittäin viehättävästä naisvaltaisesta seurasta! :)
Pienten viivästysten jälkeen saatiin leikkaukset, editit, sekä loppukäsittelyt valmiiksi ja video pihalle, mahtavuutta.
Kiitos työryhmälle ja kaikille videossa mukana olleille, ihanille ihmisille!

Pidetään biisi listoilla niin eiköhän se Voicekin sitten sitä videota jossain vaiheessa näytä. :)

Biisin voit ladata:
iTunes: http://itunes.apple.com/WebObjects/MZStore.woa/wa/viewAlbum?i=307903123&id=307903098&s=143447
Tai näistä: http://www.latauslista.fi/osta/white%20flame/frontrow%20girl

Frontrow Girl!

Levyä Japaniin!

Taannoin Japanilainen Some Echoes -lafga otti yhteyttä kaksi edellistä albumiamme julkaisseeseen North&South:iin ja ilmoitti kiinnostuksensa julkaista White Flame:a Japanissa. Neuvotteluiden jälkeen asiasta tuli totta ja WF:n ensimmäinen julkaisu nousevan auringon maassa näkee päivänvalon 4. Marraskuuta.
Levy kantaa nimeä "RockHard" ja se on siis yhdistelmä Yesterday's Newssin ja Tour Bus Diaresin biisejä. Tämä on maan tapa tehdä omat julkaisunsa ja mikäpäs siinä, pääasia että soi! :)
Some Echoes on aikaisemmin julkaissut lähinnä Amerikkalaisia indiebändejä ja nyt he halusivat laajentaa julkaistavia artisteja pohjoismaihin. Meidän kannaltamme tietysti on mukava, että ensimmäiseksi julkaisuksi he halusivat White Flame:n ja uskovat bändimme mahdollisuuksiin siellä.

Levylle päätyi seuraavat biisit:
Gun, Hour of Emptiness, RockHard, Frontrow Girl, Twins, Certainly Something, Tall Thin In, Kill The Radio, The Ground, S.I.C., Dancing With Her Sister, Life We Never Had, + 2 musiikkivideota.

Hyvä, että saadaan Euroopan lisäksi musiikkia pihalle myös Japanissa. Toivottavsti jengi sitten löytää ja päästään tulevaisuudessa tekemään vähän promokeikkaakin sinne.
Ja erittäin mielenkiintoista olisi saada levyn loppupainos käsiinsä ja saada tietää miten lyriicat on käännetty Japaniksi ;)

Tällaista tänään. Äänestäkää, puhukaa, mölytkää bändistä ja tulkaa keikoille. We're alive again!

Seuraavat keikat:

10.10.2009, (FIN) Forssa, Blue Pool (acoustic)
13.10.2009, (FIN) Helsinki, On the Rocks
16.10.2009, (FIN) Hämeenlinna, Suisto-klubi
22.10.2009, (FIN) Tampere, Lost in Music, Dog's Home
06.11.2009, (FIN) Jyväskylä, Redneck

~Anthon~

St. Petersburg!

2009-10-10T12:47:00.006+03:00

Nonni,
nyt on ensivisiitti tehty suureen ja mahtavaan itänaapuriin. Pietarissa käytiin vetämässä keikka JaggerClub nimisessä mestassa, excellent. Edellisyönä lähdettiin aamu 3:lta ajamaan harmaassa kelissä kohti harmaata rajaa kun paikallinen shuttledriver nouti meidät Volkswagenilla Tampereen pyhimmästä, WF treenikseltä.
Rajan ylityskin meni ihan hienosti, vaikka en tiedä miksi sellaset taskukokoiset virkamieslaput täytyy kirjotella siinä vielä uudestaan vaikka kerran ne on jo A4:na ennakkoon tehty. Noh, eipä siinä, leimat lappuihin ja kolmen tarkastuspisteen kautta sitten uusille teille. Sammye ainakin diggas rajallaolosta kun näki legendaarisia koppalakkisankareita suuren joukon. Huomioitavaa oli myös tieverkoston muutuuminen aidan tuollapuolen, kumpaan suuntaan? Find out.
Päästiin hyvissäajoin mestoille ja roudattiin kamat sisään. Huomattiin iloksemme että klubi oli hyvin akustoitu, hyvällä lavalla ja valoilla varustettu ihan oikea keikkapaikka ja tämä jos mikä nostaa aina fiiliksiä. Ei siis mikään "perus luola".
Vaikka kommunikaatio olisi voinut olla vielä vähän kansainvälisempää, hommat kyllä toimi erittäin jees. Eli oliko vieraskoreutta vai ymmärsivätkö vain muusikon realiteetit, mutta safgat ja juomat tarjoiltiin heti kun oltiin saatu kamat sisään, mikä oli mahtavuutta. Ateria vedettiin vielä pitkän kaavan mukaan, eli oli alkupalat, alkukeitot, päähommat ja jälkkärit. Ja lisäksi ruuat olivat vielä äärettömän maittavia. Klubilla oli myös oma olutpanimo missä he valmistivat Jaggerolutta, mikä oli myös kelpo kamaa. Jälkiruuan jälkeen rohkenin pyytää, kuinkas muutenkaan, Vodkaa. Pieneksi hämmästykseksi huomattiin että paikallinen promoottori ja joku toinen ravintola henkilö joutuivat pitämään viikkopalverin pyyntöni tähden, mutta kyllähän ne hanat sitten aukesivat.
No joo, soundchekit tehtiin ja pääsimpä kikkailemaan oikein kunnon stackilläkin, täysiä. Sitten local support (herjoja jamppoja :) ) aloitti omansa ja myö lährettihin suamalaiseen tapaan hakemahan sitä mitä parhaiten osataa, eli viinaa =D
Lähtikö taas järki? Tä? alk. 2e vodka pullo, rairai.
Jees, noustiin lavalle vähän myöhässä, kun läppäri venytti aloitustaan, mutta jahka päästiin pamauttaan homma käyntiin niin kyllä lähti.
Kyllä kun 1,5h setin aijan mimmit joras ja äijät mossas, niin mikäs siinä vedellessä ja vielä encoret päälle. Top3 keikkoja tälle vuodelle. Bändi oli kyllä hyvä, vaikka edellisestä yhteisestä hetkestä oli kuukausi jo kulunut.
Vedettiin muutama harvemminkin soitettu biisi ja tietysti parit coverit. Eiköhän se Metallican Fuel sitten viimeistään räjäyttänyt katon setin lopussa :)
Keikan jälkeen perus jubailuja, kuvauksia ja rairai! Ja mikä parasta, klubi toi vielä pihviateriat, erittäin suolaisilla perunoilla. Oli kyllä hauskaa porukkaa nuo paikalliset, hyvin tultiin juttuun ja tulivat rohkeasti ja fiksusti juttelemaankin. Paikallinen promoottorikin oli erittäin vaikuttunut näkemästään, joten eiköhän homma uusiudu tulevaisuudessa. Hypetti jopa niin, että pestiin kuulema hänen Suomalainen suosikki bändinsäkin, se on kai jo ihan hyvä.
Kotimatkalla sitten tyhjennettiin varastoja niin että ei ole ylikuormaa rajalle saapuessa. Jotain erikoishärväystä taas 3 tarkistuspisteen matkalla, mutta kai se on joku traditio ”step out of the car” ”passport, passport”. Poiminta keskustelusta:
Sammye: "Mites passintarkastus 5 kertaa rajalla takaisintullessa?"
M.Arkku: "Se on olennaista, asiat voi muuttua kymmenen metrin aikana."

Anyways, mahtava fiilis jäi, järjestelyt ja keikkailut toimi. Kiitos JaggerClub, Kiitos yleisö ja Kiitos St.Petersburg!

~A~

Miehet maailmalla, klikkaa kuvaa saadaksesi kokokuva.

Mies EJ Straton takana!

2009-07-08T14:10:00.004+03:00

Jos olet eksynyt viimeaikoina Tampereen ja Turun Klubi-keikoillemme, tai viimevuonna Pakkahuoneen keikoille, olet saattanut ihmetellä kuka on se kuuma jäbä vintagekamoineen Sammyen vieressä. Olemme kuulleet, että jotkut Teistä ovat olleet ihmeissään että onko White Flameen tullut viides jäsen vai mitä vittua tapahtuu? Näin ollen haluammekin esitellä tämä mystisen miehen, joka on meidän kanssa lavalla heilunut.

Nonni, kuka, mitä ja miksi? Kerro hieman itsestäsi?

”Hei, olen Laz ja olen kitaristi ja soundinisti Tampereelta. Rakastan kitaroita ja sitä, miten niiden kautta saa välitettyä niin isoja fiiliksiä. En pidä itseäni muusikkona sessiomiehen perikuvana, enkä halua sellaiseksi tulla. White Flamen kanssa skulaaminen olkoon poikkeus, koska... no jumalauta kun se on White Flame!”

”Meitsi ei myöskään ole mikään kitara-akrobaatti tai maailman nopein tiluttaja. Mielummin soitan vain sen, millä oikeasti on jotain merkitystä. White Flamessa olen kasvattamassa bändin livesoundia, mikä sopii mulle hyvin. Uusien juttujen kokeileminen on mahtavaa ja silleen asiat rullaa eteenpäin. Mulle tulee hyvä fiilis, kun onnistuu joskus loihtimaan vahvarista jotain oman kuuloista, jota muut ei ole aiemmin keksineet. Jos se vielä kuulostaa hyvältä, niin aina parempi :) Mut saa suuttumaan vittumaisella musiikilla, mutta toisaalta mut saa hyvälle päälle hyvällä musiikilla. Siinä se.”

Kuinka päädyit näiden jamppojen joukkoon?

”Muutama vuosi sitten olin laittamassa pystyyn bändiä, joka soittaisi mahdollisimman vilpitöntä ja maanläheistä rockia. Tuloksena oli bändi nimeltä Bullet Ride. Se lähti menemään hyvin, koska duunasimme sitä helvetin tosissaan. Me päästiin hyvin keikkailun makuun ja jossain vaiheessa bändin alkuaikoina YO:lle meitä imestyi tsiigaamaan hurmaava nelikko - kuulemma nimeltään White Flame. Nää jätkät tuntui olevan meidän kanssa samalla aaltopituudella ja tuntuivat muutenkin mukavilta jäbiltä. Puhuttiin siinä, että pitää nähdä toistekin ja saada yhteistä keikkaa. Itse perustan hyvin paljon kunnollisen kitarasoundin perään ja Anthonin kanssa oli hauska jauhaa niistäkin jutuista. No siinä vierähti vähän aikaa ja sitten Vince soittaa mulle, että diggaanko mä bändistä nimeltä Aerosmith. No diggaan ihan helvetisti! Sitten se kysyi, että lähdenkö skulaan Aerosmith-coverbändiin. Messissä olisi Vince, Anthon ja Jony. Ajatus kuullosti täydelliseltä. Bullet Riden Kulaus tarttu bassoon ja
siinähän sitä sitten oltiin. Ragdoll oli syntynyt. Meitsi sai Mr. Whitfordin roolin ja olin siitä todella pähkinöinä. Vähän tän jälkeen Bullet Ride oli kuitenkin aika pistää telakalle ja niin meitsille jäi luppoaikaa. Olin itsekin aina kelannut, että White Flamen livesoundiin sopisi toinenkin kitara ja kun mut pyydettiin messiin, en pahemmin epäröinyt.”

Millaista on olla ja soittaa tämän bändin kanssa?

”Coolia. White Flamen kanssa on aina hauskaa, mikä on tärkeää. Nämä jäbät on just sopivasti sekopäitä, mutta tajuaa myös mitä musiikin tekeminen vaatii. En olis hetkeäkään porukassa, joka ei tekisi hommaa rakkaudesta lajiin. Kattokaa nyt näitä jätkiä lavalla ja kelatkaa, että onko siistiä!”

Ja loppuun vapaa sana jos haluat purkaa sydäntäsi?

”Ilu Fagerströmin sanoin: ”Jos sulla on se juttu, niin pidä se juttu.”

Siinä lyhykäisyydessään livemiehemme Mr. Laz! Seuraavan kerran hän rockailee White Flamessa Simerockissa ja Tammerfesteillä joten älä missaa keikkoja!

10.07.2009, (FIN) Rovaniemi, Simerock Festival
- Showtime 3:00pm (klo. 15:00)
11.07.2009, (FIN) Tampere, Tammerfest, Noste-lava
- Showtime 7:20pm (klo. 19:20)

Såmmar är här

2009-06-14T16:08:00.002+03:00

Vettä sataa ja.. välillä paistaakin.

Nyt on sitten kesäkin lähtenyt käyntiin ja ensimmäiset kesän keikat takana.
Loppukevvästä oltiin Bloodpittien kanssa Tre:n Klubilla mikä ikäänkuin starttasi kesämeiningit ainakin henk.koht. (vaikka Euroopassa saatiinkin jo varaslähtö :) ). Monesti ollaan ko. lavalle noustu, mutta tuolloin oli kyllä hyvä vetää Sunnuntaista huolimatta. Osa keikan nähneistä sanoi, että oli kuulema parhaita Klubin vetoja ikinä. Meininki oli kyllä mukava ja Pietulle viel kiitos vaffarilainasta. Meillä oli myös mukana sessiomuusikkomme "random sexi-setä" mr.Laz L. stratoineen mikä toi isonnusta meininkeihin. Tosin Sammye tais hukata säröpedaalinsa johonkin, et jos joku löytää niin let him know.

Helteisen ja lugnin koulujenpäätös vkl:n jälkeen lähettiin Vincen kanssa Uuskarlebyhyn Songwriter Campille tekemään hittiralleja Suomenruotsalaisten kanssa, sekä muutamien Tanska, Britti ja Itävaltalaisten kanssa. Oli mielenkiintoinen kokemus, kahtellaan mitä tuotoksista seuraa.
Sieltä sitten melkein suoraan Kuopioon ja Imatralle keikoille.
Miltei kesäisessä Kuopiossa oli jälleen mukavaa, jotenkin diggaan kaupungista ja ihmiset Kuopiossa on pääsääntöisesti mukavia. Keikka oli f.i.n.e, sillä yleisössä näkyi heiluvia lantioita mikä aiheuttaa bändissä ainostaan hyviä fiboja. Vähän arvelutti että missähän kunnossa kitarataiteilija on viikon istumisen, nestetankkauksen ja säännölisten aterioiden jälkeen, mutta kyl se siitä taas lähti.
Lavasoundissa oli jotain pientä hämärää ja kuulemma oikeanpuoleinen PA oli ollut alussa pimeenä vähän aikaa, mutta muuten Henry's Pubin ilta oli oikein onnistunut.

Seuraavana päivänä hotelliaamiaisen jälkeen (jossa tiettävästi vaan Sammye kävi) roudattiin kamat ulos ja huomattiin että auton keskuslukitus on pimeenä, joten ei saatu takaovia auki. Jony sääti vartin puhelimessa jotain ja jossain vaiheessa kuului tuttu "HAA!" ja sulakkeet meni vaihtoon. Tällävälin muu orkesteri korjas autotilannetta juomalla lonkeroa nurtsilla, hehe :)
Tällä rundilla on kyllä ollu poikkeuksellisen paljon autoongelmia. Kaasuvaijeri irronnu, tuulilasi hajonnu, ajotietokone pimeenä ja nää lukkotroublesit.
Ja joku väitti että Peven Liskoon ei voi luottaa, vittu, meillä se toimi aina!

Päästiin sitten pienen viivästyksen jälkeen ajaan kohti Imatraa. Vettä sato kokomatkan ja tuntu että ei olla koskaan perillä, sillon kyllä vitutti.
Saavuttiin WooDoon eteen vähän myöhässä, mutta iloinen tihkusade kyllä kompensoi tilannetta..or not.
Baari oli uudistunut täysin sitten viimevierailun. Lava oli mukavan kokoinen ja hyvä soundinen. Ainoastaan muu tila vähän soi hassusti joten Snare ainakin kuullosti enemmän tai vähemmän oudolta. Itse lavalla oli saatanan hyvä soundi ja oli mukava vetää. Riderit oli luettu ja puitteen oli enemmän kuin kohdallaan, poppari on helppo tehdä onnelliseksi. Yömestana oli uusi bandflatti yläkerrassa, missä oli poreamme, sauna, takka, bilis, 4 makuuhuonetta jne jne. F'kin awesome! Tais mennä aamuun asti.. Ainakin teknikkomme M.Arkku pisti vielä aamu 7 uudet vedet altaaseen ja Beatlesit soimaan..
Keikka oli ihan hyvä, itse ainakin soitin aika timmin vedon "rokkipoliiseista" pääosin koostuvalle yleisölle :)

Seuraavana päivänä kesähelle oli saavuttanut itäsuomenkin ja saatiin mukavan lämmin roudaus jonkun paikallisen tärkeän Eskon kompatessa kommenteillaan ja saunamainen kotimatka. Onneks Vincen täsmäostos "pornolaulu cd" mahtavine hanuri, viulu ja basso juttuineen teki matkasta siedettävämmän. Yhteislaulu raikasi ja omenasiideri oli suosiossa.
Mukava reissu kaikkineen, kyllä kesä on vuoden parasta aikaa. Homma jatkuu taas parinviikon päästä ja heinäkuussa on sitten edessä muutamat festaritkin!
Toivottavasti näemme keikoilla ja saadaan nauttia hyvistä meiningeistä.

~A~

Kesän keikkoja:

26.6.2009 - Sysmä, Summer Party (private show)
27.6.2009 - Sysmä, Summer Party (private show)
10.7.2009 - Simerock Festival, Rovaniemi
11.7.2009 - Tammerfest, Noste-lava, Tampere
16.7.2009 - Jagger Club, St. Petersburg, RUSSIA
24.7.2009 - Semifinal, Helsinki
25.7.2009 - Räikkärock, Ylöjärvi
14.8.2009 - Kustaa III, Tampere

2009-04-29T13:56:00.003+03:00

Jony kun hoitelee tuota ulkomaankielistä blogia (loogistahan tuo!) niin voisin sitten toisella kotimaisella pari riviä heitellä. Tällä hetkellä vietämme välipäivää Sveitsin Zürichissa. Meikä hörppii kahvia eilisen venuen takahuoneessa. Keitinpä muuten itte nuo kahvit, koskahan viimeks ja koskahan seuraavaks niin..? Veikkaisin että kohta alkaa muutkin soturit valumaan mestoille suihkuilemaan ja nettailemaan.

Eilen oli ensimmäinen näistä Sveitsin vedoista ja keikkaa ennen tein yhden haastattelun johonkin nettiradioon. Lojse Show taisi olla nimeltään. Netistä löytynee. No, anyway. Kaikenlaisia outouksia se kyseli ja kun olin vielä vähän horkassa kaikesta matkustamisesta niin ittelläkin irtosi suusta kaikkea minkä järkevyydestä voidaan olla... no ei kyllä kovin montaa mieltä. Kaveri muun muassa halus tietää mitä mun iPodissa on TOP3-biisit. No eihän mulla mitään podia oo, levyjä kuuntelen reissussa. Sit jotain kun piti keksiä ni heittelin lotolla mitä ekana tuli mieleen ja yks niistä oli paljon meidän autossa ja Anthonin kännyssä soinut Anna Eriksonin ja Donny Olkkolan Juliet ja Joonatan. Sit kun yritin paikkailla et älä nyt sitä pistä ni homma käänty päälaelleen ja sit se lupautu soittamaan rallin showssaan. Siinä on sitten ulkomaan Ulla ihmeissään että mikähän juttu tää on. Ja niille jotka ei tiedä rallia niin käykäähän pähkäilemässä:
http://www.youtube.com/watch?v=vzPm86ha_sE

Vähän voisin turista noista keikoista ja seteistä mitä ollaan vedetty. Lämppärin roolissa ollaan soitettu aika tiivistahtisia, noin 40min settejä joten pääpaino on ollut tunnetummissa biiseissä ja suoraviivaisemmassa kamassa. Ekalta levyltä ollaan vedetty tietysti nimibiisiä ja Hour of Emptinessia ja lisäksi hienosti ulkomailla aina toiminutta The World We Live Iniä. Aika usein tuo TWWLI on tullut kakkosena Tall Thin Inin jälkeen. Tuntuvat olevan aika hyvä pari. Tosin aina ei jaksa vetää samaa järjestystä joten katsotaan miten loput keikat muodostuvat. Rockhardin perinteeksi muodostunut jamiosio on kokenut muodonmuutoksen kun löydettiin maailman paras musavideo: http://www.youtube.com/watch?v=msE9GI8oy-k Eli siis pientä piirakanmaistelua suoritellaan täällä eurolandiassa näin musiikillisessa mielessä. (Siitä tulikin mieleen että mitens sitten ko kotia pääsee...)

Lainoina ollaan taas vähän testailtu paria uutta rallia. Toinen on helsinkiläis-jyväskyläläisen soitin,- ja lauluorkesteri Private Linen Evil Knievel Factor. Se on musta hieno ralli! Ei ehkä kauheen usein tulla sitä soitteleen, mutta toimii vähän samanlaisena kuin viime rundilla soitettu Bloodpitin Out To Find You. Eli samalla vähäsen saa salaa diggailla kesken keikkansa hienoa matskua mitä kaikki ei välttis ihan viime aikoina ole muistanut kuunnella.

Toinen ennen vetämätön biisi onkin sitten semmoselta bändiltä mitä en ois ikinä arvannu vetäväni. Nimittäin MetallicAlta. Sehän on se bändi jota kaikki amisviikset reenaa himassa ja soittaa autotallissa 16-vuotiaana kun on pakko tilistä ihan erkkinä ja simona. Ei ihan meidän saundia. PAITSI ETTä; nuo Load ja ReLoad on niin meikäläiseen ukkoavaa hard rockia että ei vaan pysty olemaan fanaamatta. Tajuttoman kova levyjä, ja sieltä yks biisi ylitse muiden: Fuel.
Biisi lienee vastine viime rundin Train of Concequensesille, ja meillä on tapana heittää tommoset kaverit settiin kun ollaan vähän kundivoittosemmissa mestoissa. Vaikka kukapa nainen ei lämpenisi sille Huuu Jehheee-kohalle just ennen sooloa =)

Semmosia muzakkeja täällä ainakin toistaiseksi. Meidät tuntien me kuitenkin varmaan vedetään paletti uusiks jo seuraavalla kerralla, ja sitten kun vikalla keikalla soitellaan sellasta 75minuuttia niin voi olla että se kuuluisa vartin soolo sieltä saapuu meitä viihdyttämään. Mutta sitä odotellessa, ottakaa iisisti ja pidetään kontaktia!

Vince

Julkaistu!

2009-03-27T13:25:00.003+02:00

Nonni, nyt sitten on levy saatu onnellisesti pihalle (toivottavasti), sekä Suomessa, että tänään myös keski-euroopassa. Kun olette oman kopion hakenu ja kuunnellut parikertaa niin saa laittaa ajatuksia meillekin päin, että mikä meno?
Iso määrä duunia ja tunnetta siinä levyssä on, joten toivottavasti ihmiset löytää sen.

Jeejee, Keskiviikkona oli siis julkkaribileet Amadeuksessa (ja jatkui Klubille vissiin), ja meno oli sen mukaista. Soitettiin 8 rallia, mikä oli todella mukavaa, jotenkin noissa biiseissä on nyt voimaa, sekä uusissa että vanhoissa. Lisäksi oli pöytälätkä haasteita ja kakutusta yms. Hyvät oli kemut, ainakin kun katselin eilen bassotaiteilijan puhaltelua "suolan maku suussa, kyllä mä pärjään, puuh". ;)

Tänään sitten glamouri jatkuu! Euroopan julkaisun kunniaksi päästään tyhjentään ja purkamaan treenis. Hienoa on, kiitos pyynikinalueen kaavoittajat mo-fos! Kohta siinä 52 neliön tilalla missä vientituote WF on tehnyt duunia kulttuurin parantamiseksi, joku porvari pitää city-maasturiansa tai tila-autoa. Arvaa kuka käy päästämässä venttiileistä sielutkin pihalle, hahaa!
No joo, maailma on tällaista, arvostettu fiilis. Nyt siis uutta kotia etsimään. Loppuun piirsin aihetta käsittelevän kuvan, enjoy!

~Anthon~

WarmUp show Rumassa

2009-03-20T17:24:00.002+02:00

Huomenta,
eilen sitten vedettiin ylläriveto tai julkiset treenit (reenis meni alta, pakko reenata julkisissa tiloissa), miten vaan ravintola Rumassa. Iron Maiden tyyliin soitettiin levy tylysti läpi lukuunottamatta yhtä biisiä, joten moni biisi sai ensiesityksensä livenä.
Illan tarkoitus oli ajaa bändiä, miksaajaa ja biisejä sisään tulevaa kiertuetta varten. Ihan kauheesti ei suunniteltu kun Ihmemies (jallumies) Markku soitti Tiistaina että tehääs tällanen ja sit päätettiin et hyvä katsastaa miten uudet rallit toimii.
Mikään mega show:han tuo ei ollut kun ei "käsikirjotettu" settilistaa ja välejä vaan enempi juntisti alotettiin aina uus biisi pienen tauon ja briiffauksen jälkeen.
Mutta pointti oli siis tunnustella uusien biisien livemeininkiä ja iloksemme huomattiin että kaikki toimi vähintäänkin niin että voi hyvillämielin livenä vetää.
Yesterday's News aikaset biisit kun on aika lujaa selkäytimessä jo niin nyt sitten täytyisi Tour Bus biisit saada samalle tasolle. Eli rutiinia hakemaan keikkojen kautta. Kiertueella tullaan varmasti soittamaan uusia ja vanhempia fifty-sixty ja joku coverikin usein eksyy joukkoon.

Hain lisähaastetta ja vedin Tokain Lespillä keikan millä en oo muistaakseni vetäny kun yhen Ragdoll keikan joskus. Siinä on niin saatanan hyvät mikit mitkä joskus vaihdoin että menee hyvä soundi hukkaan kun en oo käyttäny :) Ja lisäksi tunnustelin uuden Straton (joka siis tulee olemaan mun =D) soundia livenä, kyllähän se on mulle luotu, toimii parissa kevyemmässä rallissa todella mukavasti. Raskaammat biisit tietysti huutaa humppari mikkejä.
Vahvistin output/kaappi input vittuili vaan soundcheckissä, oli ihan mykkänä ja sitten alkokin toimimaan. Just sellanen vika joka esiintyy kriittisillä hetkillä ja sitä ei voi todentaa, noi on aina perseestä. Noh, toivottavasti saan selvitettyä syyn tässä ennen seuraavaa rockvetoa.

Huomenna sitten Vuoltsulla akkarikeikka ja levyn ennakkoesittelyä. Illanaikana on mahdollisuus voittaa myös jotain WF palkintoja, kandee valua paikalle!

Nähhään!

~Anthon~

Pientä mainintaa uusista biiseistä

2009-02-18T19:02:00.002+02:00

Levyn tuloon on vielä reipas kuukausi, mutta ajattelin näin tekstimuodossa antaa kiinnostuneille pientä vihjausta siitä mitä tuo Tour Bus Diaries on syönyt sisäänsä. Hitto, samalla voisi vaikka kuunnellakin kyseisen tuotoksen!

Kannesta kun lähtee niin siinäpä komeilee uljas bussi pornobaarin edustalla. Kuvastaa kyllä meidän meininkiä ja pari hauskaa yksityiskohtaakin tuohon on onnistuttu upottamaan. Pevelle vaan terveisiä! Kuvat kansiin on ottanut Leppäviidan Joonas. Mukava jannu jolla on asiallinen ote bändikuvaamiseen. Sama sankari on vastuussa mm. Tampere Goodwill Rockersin fotoista. Kansien toteuttaminen oli White Flamen kannalta tutuissa osaavissa käsissä. Viilto pani jälleen parastaan kootessaan sopivan rähjäisen kiertuepäiväkirja-tyyppisen kokonaisuuden. Tällä kertaa haluttiin tehdä klassisempi booklet joka on aseteltu pyöreäkulmaisiin Super Jewel kansiin. Mutta kuten edellisissäkin, myös TBD:n kansissa riittää pähkäiltävää ja löydettävää. On sit hauska vuoden päästä kattella että mille typeryyksille White Flame on 09 naureskellut =)

Mutta sitten itse sisältöön!

Catwalk Surprise - Tall Thin In

Levy alkaa punaiselta matolta jossa kamerat välkkyy ja naiset on nättejä. Nopeasti kuitenkin tulee se klassinen "totuus", kun eka sinkkubiisi Tall Thin In alkaa. Biisi päivittelee nuoruuden ihannointia ja muovisten ihmisten onttoutta. Köörit onnistui kyllä hienosti, ja niitä piisaa. Oli alusta asti selkeä avausraita ja aika nopeasti nousi loogiseksi sinkkuvalinnaksi monipuolisuutansa takia. Nousi myös ekojen joukossa tiensä livesettiin.

FU&

Menobiisi. Koostuu kahdesta Sammyen reeneissä pyörittämästä riffistä jotka melkein samalta istumalta kursittiin yhessä kasaan. Ensimmäisiä koko katraalla sävellettyjä biisejä siis. Tää on kai niin lähellä Audioslavea mihin me päästään, tiä sit onks se hyvä vai huono asia =) Huomionarvoista: C-osassa pääsin heittämään vähän Beat Boxingia, se oli helkkarin hauskaa. Ei kai muuta ko sentteri pystyyn, F U and I will have my FUN!

No Good

Tämä se on sitä kamaa mikä erottaa meidät mun mielestä suuresta osasta muita rokkiryhmiä. Onnistuttiin tekemään überhimokkaasti keinuva biisi jonka tahdissa on erittäin hyvä lempiä lähimmäistään. No Goodissa on mun suosikkisoolo tältä levyltä. Ehkä joku hoksaa kenen suuntaan tuossa kumarretaan(ja syvään!) Meillä oli mahtavat torvisessiot tällä levyllä, kiitokset niistä vielä kerran Juho, Antti ja Janne!

Dancing With Her Sister

Tuttu biisi keikoilta varmasti monelle. Tää on näitä biisejä mitä jokaisella bändillä vaan kuuluu olla. Kunnon no nonsence-meininki ja suoraviivaista perushyväkästä. Mukava boonus biisissä on Slide-kitara, joka voisi kyllä jo hiljalleen tehdä paluun maistream-musaan. Tässä biisissä kerrataan pokauksen alkeet :kaverin kautta se onnistuu =)

Disrespect - Frontrow Girl

Avausintro perustuu tositarinaan jolle ollaan bändin kesken naurettu varmaan puoli vuotta. Saatiin vielä tarinan kertoja esiintymään tuolle trackille. Hiphop on siistiä mutta kyllähän ne uhkaa viedä meidän rokkitukkain naiset ja sehän ei käy laatuun. Frontrow Girl kertookin tästä "takaisinvalloituksesta" samalla kun pähkäillään ylipäätään keikoilla käyvän kansan tapoja ja tekemisiä. Biisi yhdistää jännästi 90-luvun "nu metal" saundia 70-luvun savuiseen rokkiin. Kuulemma veljeni Jacko kävi salaa vetämässä jotain ähkäisyjä ennenkun suhahti jonkun uniin takaisin. Siistit lasit, bro.

Certainly Something

Tämä uhkapeli kannatti. Certainly Something ei lähtökohtaisesti ollut biisi jollaisia me ollaan totuttu tekemään, mutta ajateltiin että "katsotaan mihin tämä tie vie". On sopivassa suhteessa kepeä "iisibiisi" jonne saatiin upotettua muutama aikas mehukas WF-triksu. Hintsasen Sami lauloi tässä ja muutamassa muussa biisissä stemmoja. Kivasti osuu kyllä saundit yhteen. Certainly kuuluu myös niihin biiseihin mitä nelistään reeniksellä kyhäiltiin.

The Ground

Rapulabiisi. Jossain tien päällä A:n kanssa harmiteltiin kun ihmiset eivät aina tajua kuinka elo on rankkaa tuolla tien päällä ja kuinka sitä voisi biisin muodossa valottaa. Parhaiten sanoma kiteytyy tokassa säkeistössä: "Two hours 'till the show, there I'll be at my best. 'till that huor I guess I'll just keep on a fix that'll get me there." Niinhän se menee että aina ennen keikkaa saa tapella väsymystä, vitutusta, nälkää tylsyyttä, rapulaa tai noita kaikkia vastaan. Siinä jeesaa millon mustikkakeitto, millon jekku. Jony taitaapi soittaa WF-aikaset ensimmäiset tuplabassaritrikit.

Twins

Tätä biisiä kun kuuntelee nii jumppaamaan pitäis lähteä neonvärinen hikipanta ottalla! Nimi kertoo kaiken olennaisen, biisi kertoo kaksosista. Kaksoset on hieno asia. Niitä on monensorttisia. Tuottaja Latomaa oli ihmeissään että kuka tekee rokkibiisejä C:stä. No mehän tehtiin! Ekan kertsin jälkeen tuleva lehmänkello on omistettu muuten Stenmanin Simolle!

Shouldn't Been Messin'

Tän biisin tein kun oltiin Englannissa rundaamassa. Meillä oli majapaikassa jatkot joissa Satan's Head oli roolissa. Tätä on jonkun verran livenä jo kuultukin, sekä sähköisesti että akkaroituna. Aina kun tätä kuuntelee tekisi mieli laittaa popliinitakki päälle ja Tommy Gun laulamaan. Sen verran on häijyä gangsteritunnelmaa saatu kaivettua. One two a two-two two...

2 become #1

Jälleen yksi hyvä perusrock-jyrähdys. Biisi kiteyttää sen mitä monella miehellä joskus on mielessä ja mitä sen eteen oltaisiin valmiita tekemään. Bitterien Raffe kävi puhaltamassa harppua ja Anthon kaivoi toistamiseen slideputkensa esiin antaakseen biisille vielä sopivan blues-boostauksen. Tästä biisistä löytyy ehkä koko levyn makein rumpufilli.

(No) Frozen Angels

Tämä biisi sai alkunsa Yesterday's Newssia tehdessä ja oli alusta asti duettobiisi. Kun ekalla levyllä kävi yks M.M. niin ajateltiin että jatketaan hyväksi havaitulla meiningillä. Hienoa että päästiin Matthaun kanssa duunaamaan, sen miehen meiningistä kun ei voi olla diggaamatta. C-osa onnistui mielestäni helkkarin hienosti luomaan 40-luvun horror movie henkeä.

Life We Never Had

Albumin ainoa balladi onkin sitten sellainen teos että itseäkin hirvittää. Biisiin onnistuttiin sisällyttämään hillittömän paljon kamaa. Miksatessa oltiinkin Anthonin ja tuottaja Majurin kanssa ihmeissään että mihinkä ne kaikki mahdutetaan. Niin vain saatiin mahtumaan ja kokonaisuus on kaunis kantrihenkinen viisi ja puoliminuuttinen. Life We Never Had on ikäänkuin prequel edellisen levyn Miss U:lle, valottaen miten tarinan pariskunta aikanaan joutui eroon toisistaan.(herkkää on kuin Helsingissä juu) Lopun fiilistelyissä kulkee muuten 11 eri melodiakulkua. Koita bongailla ne kaikki =)

Gone By Tomorrow

Päätösraita. Gone By Tomorrow oli ylijäämää ensimmäiseltä albumilta. Se ei kerennyt mukaan koska teksti ei alunperin ottanut tullakseen. Olen kova sarjakuvadiggari ja musta aina tuntui että tässä biisissä oli sellainen supersankari-fiilis. Sitten näin trailerin tulevaan Wolverine-leffaan ja löysin biisin sisältä sen tarinan. Gone By Tomorrow on myös hyvä tapa sanoa "yhdet vielä ja sitten lasku".

Te joudutte vielä hetken venaamaan, mutta kun levy tuossa reilun kuukauden päästä ilmestyy niin lukaiskaapa nämä turinoinnit uudestaan. Ja mieluusti lueskelen sitten teidän fiiliksiä lopputuloksesta. Toivottavasti diggaatte =)

Vince

Studio 2008 sattumia kuvina #1

2008-09-16T02:52:00.046+03:00

Otteita matkan varrelta kuvitusten muodossa.

[1.] Bassojaosto. [2.] Uudet stringit.

[3.]Reading the Yesterday's News. [4.]Reading the Aku Ankka.

[5.]Gibsonin Pauli täs moi. [6.]Radion tuhoaja veljekset

[7.] Hmm..ehkäpä. [8.] Veljekset dogaa

[9.] Mitä että? Kerro lisää. [10.] Autobotti ei diggaa.

[11.]Aiis se oli ainakin näin pitkä Zilla.[12.]Summer Jony H.

[13.] Viralliset äänitys tossut. [14.] Mulkku mulkkaa.

[15.] Piirrä ja arvaa. [16.] Mies.

[17.] Yksinäinen Behru. [18.] Släpping händ.

White Flamenismin III-astetta:

[19.] 1: Mitä vittua

[20.] 2: Mitä vittua (maailman 2.mukavin kaveri)

[21.] 3: Mitä vittua

[22.] Mister Studio 08. [23.] A-duuri on hauska.

[24.] Innocent. I didn't do it. [25.] Studion päälämmittimet.

[26.] Fix it in the mix. [27.] Fixing in the mix

[28.]Drunk man in the mix. (and the studiopeikko behind the monitor)

[29.] Ikuinen vire.. [30.] Puhukaa tuhmia.

[31.]Voco&Nordi on kavereita. [32.]Bändin keskisivun taide.

[33.] Laboga majassa. [34.] Iloinen vesi-imuri työmees.

[35.]Jaska sorvaa soundia. [36.]Mulkku pystys.

And more to come...later...i quess..

Keikkapäiväkirja: Eura, Osmantupa - 13.9.2008

2008-09-14T16:54:00.005+03:00

Vihdoin se pelätty päivä sitten koitti. Bändin pitäisi lähteä keikalle ristiriitaisen maineen omavaan ravintolaan, Euran Osmantupaan. Kymmeniä blogeja ja keskusteluja lukeneena kieltämättä hieman mietitytti tämän näköisen bändin kanssa lähteä ko. paikkaan esiintymään. Joskus bändit pakanneet kamassa juuri ennen esiintymistä ja lähteneet menemään, kun homma ei toiminut. Joskus bändit saaneet osansta paikallisista nyrkkihippasista. Tuntui, että tässä paikassa on tapahtunut kaikki mahdollinen ja joskus jopa mahdotonkin.

Keikalle lähdön fiilistä paransi tietysti se, että edellinen ilta tuli kaverin kanssa vietettyä uuden NHL 09:n ja oluen kanssa hyvinkin tiiviisti... eikä sitä iltaa voinut tietysti vielä siihen lopettaa... Hyvä että tajuissaan pysyi, kun joskus kahden aikaan päivällä yritti kömpiä ylös makuhuoneesta. Buranaa, C-vitamiiniä ja lähes kaikkia muitakin kaapista löytyviä nappeja naamaan ja piti toivoa parasta. Vinceen törmäsin myös edellisenä iltana kaupungilla ja olihan tämäkin kaveri nauttinut jokusen juomatuotteen siinä ennen kohtaamista. Voitte kuvitella kuinka hyvältä tuntuu lähteä roudaamaan...

Roudauksen yhteydessä tutustuimme tämänkertaiseen miksaajatuuraajaamme, Hanna-Mariaan (joka osottautui asialliseksi mimmiksi viimeistään kaivaessaan juuri ostamansa Jallun 50v. painoksen laukustaan). Markku oli mukamas jossain "paremmassa" keikkaduunissa ja ajatteli piristää meidän päivää hankkimalla kauniimman sukupuolen edustajan kyytiin mukaan. Ja kyllähän te tiedätte, että ei meitä tämmöinen järjestely haittaa ollenkaan! Oikeastaan, jos Markku luet tätä, niin YOU'RE FIRED! Kannattaisi miettiä tarkkaan, ennen kun meille tämmöistä tarjoaa. Noh... eiköhän me johonkin yhteisymmärrykseen päästä. Mimmi tekee myös valotaidetta keikoille, joten ei meidän tarvitse luopua kummastakaan. (kunhan tästä vain joskus saisi rahaa, millä toteuttaa näitä fantasioita)

Matka meni rattoisasti kulkuneuvon taulutelevision toistaessa aikuisviihdettä ja Sammyen kertoessa absoluuttisia totuuksia samaisesta taiteenlajista. Vastaanotto perille sapuessamme oli yllättäen erittäin mukava ja asiallinen. Ensimmäisenä etsimme käsimmee kahvia aivan normaalisti ja aloimme kantaa romua sisään. Lava oli tilava ja asiallinen muuten, mutta talon omistama 16 kanavainen miksauspöytä oli pultattu kiinni lavalle. Neitokaisemme saisi siis juosta keikan aikana lavan ja yleisön väliä herkeämättä. Omat mikit meillä oli mukana, mutta ensi kerralla otamme myös oman tiskin... monitoreista puhumattakaan. Soundcheck tehtiin ja jammailtiin mitä erikoisempia musiikin tyylilajeja läpi. Hauskaa oli ja lavasoundi allekirjoittaneelle toimi lähes täydellisesti.

Oli aika siirtyä takahuonetiloihin, josta kaikkien yllätykseksi löytyi mm. sauna. Aivan loistavaa! Jääkaappi oli ahdettu täyteen olutta, siideriä ja muita virvoitustuotteita. Löytyihän sieltä vielä se kolmen vartin jallupullokin, joka tietysti heti löysi tiensä jääkylmään pakastimeen. Talon tarjoama ruokailuhetki oli edessä ja sen jälkeen kuumeinen keikan odotus. (lentääkö pulloja lavalle? ... tai siis kuinka monta?)

Ihmisiä ravintolaan oli saapunut ihan kohtalaisesti ja kaikilla oli hyvä fiilis aloittaa keikka. Yhtään pulloa ei koko vedon aikana lavalle lentänyt eikä muutenkaan asiatonta meininkiä ollut. Jokunen bändin vannoutunut fani oli saapunut paikalle ja muutamien uusienkin ihmisten mieliin jäätiin varmasti. Pidimme todellakin keskenämme hauskaa lavalla ja kaikilla oli keikan jälkeen mahtava fiilis. Mielenkiintoisia sovituksia taas nähtiin ja kaikenlaista improvisoitiin, joskus jopa humoristisellakin tavalla. (Olikos "Hour of Emptiness" sittenkin jazzia?)

Siirryimme piakkoin paikallisen väestön keskuuteen nauttimaan erinäisiä juomia ja tutustumaan ihmisiin. Pilkkuun asti meni jonka jälkeen siiryimme "takahuoneeseen" saunomaan ja jatkamaan alkoholisoitumista. Onkohan kenelläkään tiedossa mihin aikaan pääsimme nukkumaan??

Reissu oli koko bändin mielestä tekemisen arvoinen ja emme löytäneet tällä kertaa kuulemillemme huhuille perusteita. Ehkä meilläkin voi sitten joskus käydä tuuri. En näe syytä miksei White Flamea nähtäisi uudestaankin Osmantuvan lavalla.

The end of Session #1

2008-09-04T16:55:00.005+03:00

Vihdoin saatiin päätökseen ensimmäinen äänityssessio. Elokuun aikana taltioitiin 15 biisin rummut, bassot ja kitarat, sekä paljolti myös piano, rhodes & organ raitoja. Myös noin puoleen biiseistä ehdittiin laulamaan lead laulut. Lisäksi lauluja vaille valmiina on yksi biisi ensimmäisen levyn ajoilta, eli 16 biisiä on tarkoitus kypsytellä syksyn aikana.

Nyt siis vedetään hetki henkeä, kunnes loka-marraskuun aikana lauletaan loput leadit, sekä tietysti kaikki miljoonat stemmat. Äänitystä odottavat myös jousi ja torvisektiot, sekä pari kitarasoolo raitaa ja mellotronit Beatles henkeen.

Yllättävää kyllä oli melko stressaava kuukausi. Alkukuu meni fyysisissä oireissa (panimoille kiitos) ja loppupuolisko sitten henkisessä paineessa. Vaikka klisee kuuluu ”vaikea kakkoslevy”, en tätä täysin allekirjoita. Meillä biisit valmistuivat jo varhaisessa vaiheessa ja sovituksetkin oli jälleen hyvin hanskassa, eli ei mitään paniikkeja päässyt syntymään. Siitä huolimatta itselleni tuntui aika raskaalta koko sessio, johtuen varmaan monien asioiden summasta. Kenties joku tulosvastuu sitä sitten on ja jengi tietysti odottaa kovempaa kamaa kun Yesterday’s News:illä. Noh, ilokseni voin todeta, että kovaa kamaa on tulossa. Jos pidit debyytistä, pidät todennäköisesti tästäkin, mutta mukana on myös paljon uusia elementtejä, joten homma toimii toisinkin päin, eli tämä levy voi herättää (lisä)mielenkiinnon.

Levykokonaisuudesta ei tässä vaiheessa vielä tietenkään tiedä, mitkä biisit päätyvät levylle ja mitkä eivät, mutta tracklist näytti yhdellä paperilla ainakin tältä:

Palataan jälleen levyntekoaiheisiin ja ajatuksiin myöhemmin.

Ja vuodetaan lisää uutta WeeÄffää:

Kyä meinaa näi o!

Jepulismees 2008

Kitara viimeistelyjä

2008-08-30T19:52:00.005+03:00

Vettä sataa ja kaikkia vituttaa.

Viikko se vierähti nopsaan, semi letkeällä tahdilla soitellen.
Nyt moni ralli alkaa kuulostamaan jo lupaavasti sekavalta kun on raitoja sisällä niin saatanasti.
Valmiiksi asti ei mikään ole vielä ehtinyt, sillä mm. perccu ja stemma hommat hoidetaan vasta myöhemmissä sessioissa. Myös vierailevat artistit, kuten jousimiehet ja puhallinneitsyet astuvat areenalle vasta myöhemmin.
Lead lauluja on myös taltioitunut iltojen hämärtyessä (kokoajan on hämärää ku sataa niin vitusti) jo useampaan laulelmaan.
Ja Jaloviinan innostuttama Jaska on osaltaan ilostuttanut (sillä ilohan se on) meitä piano ja urku raidoilla. Myös Vesi Sade päätti nostattaa tulvan sisätiloihin mikä luonnollisesti vaikuttaa kaikkiin asioihin ainoastaan ja vain positiivisella tavalla. Varmasti levyt myy nyt paremmin.

mm. akkarit soittelin viikolla sisään. Oli oikein mukava pitkästä aikaa soittaa ja kuunnella akustista soundia, kun on sähköt surissu päässä pitkin sessioita. Vielä kun toi soundi on aika lähelle täydellistä tos Cuencassa ja tatsikin oli aika hyvin kohillaan niin "ihan kiva" sanois asiasta kiinnostumaton (joka ei halua olla kuitenkaan tyly). :P

Ja pitkästä aikaa intouduin slidettelemään, joten eikös sinne sitäkin tarttunut. Ja tarttunee vielä lisää.

Uusia härpättimiäkin saatiin tulille kun kitara syntikat -70-luvulta kaivettiin (syystä tai toisesta) esiin, sekä bluesfiiliksissä oleva ja vakavasta stratokuumeesta kärsivä Teräsanthoni pääsi äänittämään dobro-kitaraa. Hyviä äänimaisemia ja pientä hupia näistä irtos.

Ensiviikolla vielä pariin biisiin kitaraa, niin ollaan eka sessio saatu päätökseen.
Mitään en tässä vaiheessa halua vielä paljastaa, mutta siellä on ihan helvetin hyviä biisejä tulossa! =)

Ja homma jatkuu..

Teräsanthoni.

Tammer-Totuuksia

2008-08-27T12:43:00.005+03:00

Kaksi päivää lauluja takana, kolmonen alkamaisillaan ja kuka tietä kuinka monta edessä. Kurkussa on jotain MoFo-sheissea jota on täytynyt joka päivä karistella menemään. Laulusaundi on silti ollut hyvä ja vetäminen kivutonta. Tosin Finrexiniä ja Strepsilsiä kuluu tasaiseen tahtiin. (Itseasiassa olen säilyttänyt kaikki strepsils-pakkaukset. Teen niistä jotain mystystä taidetta sitten kun nää sessiot on saatu päätökseen.)

Jaskan kanssa ollaan tehty erinäisiä huomioita tässä viime päivinä. Ajattelin jakaa parit näitä TammerTotuuksia teidän kanssa:

"Kaljaa ei ole keksitty. Se on aina ollut olemassa ja kuuluu samoihin peruselementteihin kuin tuli, vesi, maa, ilma ja jee jee taustalauluissa."

"Funkki ei ole valkoisen miehen hommaa"

ja sitten tietysti tämä:

Lisäksi huomattiin että Amurin Krouvi on ammattilaisten mesta. (Varmaan portsarikin heittäis takas sisälle jos ei oo kolmee promillee veressä ku on lähössä.) Mutta sinne ei kannata mennä tiistaisin viiden, kuuden nurkilla koska siellä on viikkovisa. Tai siis jos haluaa osallistua niin ei siinä mitään. Mutta jos haluais ottaa pientä aikalisää kovista äänistä studiosessioiden välissä niin kolme kierrosta visailua ei ehkä ole se oikea reitti rauhaan ja Nirvanaan. Mutta toisaalta kuuteen asti on bisse 2, 80€ joten se nyt oli oikein jebulis.

20.8 - 22.8, 25.8.

2008-08-25T15:46:00.004+03:00

Gettin' experienced by new Extreme Saudades De Rock album..
olipas jepulis loppuviikko.

Bassoraidat tulivat päätökseen (wau!), samoin kun 95% pohjaskeboistakin. Jälleen oli muutamia vireongelmia muutamissa ralleissa (ei oo heleppoo), mutta työvoitto mulle numeroin 2-0!

Torstaina ja perjantaina pääsin jo fiilistelemään ekat soolot ja pikkutilpehöörit purkkiin, mikä nostatti fiilistä helvetisti. Perjantai oli hyvinkin onnistunut soolopäivä, kyl meinaa kulki. En tiedä johtuko uudesta Extremestä vai mikä oli, mut meinas loppua tarkkaamosta neliöt kesken.
Ja jälleen "Edge" kävi vetään vähän ylädelay kitaraa ja TwinPeaks soundi löytyi pastellin värisistä laitteista. Myös talkboxilla innostuin kikkailemaan ja Jaska viritti vanhan vintage nauhakaiku härpäkkeen, mikä on aika mielenkiintoinen (nää on parhaita!).

Viikonlopun Hangossa hymyilleenä aiheutti tänään melko kipeän olon. Toivottavasti ei kauhee flunssa iskis vaikka hyvin lupailee nyt. Kampesin itseni pariksi tunniksi purkittamaan parit pidemmät soolot, mitkä koostuvat eri soundeista ja kitaroista. Toimi.
Jotenkin päädyttiin lopussa Immigrant Songiin..löytää ken kuulee sitten aikanaan ;)

Ja koska uusi putkimikki (joka näytti dildolta ja maxoi jotain 2000e) saapui viimein studioon, päästämme laulutaiteilijan irti loppupäiväksi.
Valitettavasti sieltä kantautui tieto että tämä "intiaanikesä" oli vilustuttanut Vincenkin, joten toivotaan että ääntä lähtee.
Huomenna sitten taas sooloillaan ja ihmetellään kiputiloja.

Lopuksi maistiaisia tulevasta, vaikkakin melko hämärä meininki:

Los Balladesmos tunnelmointia..

Joku biisi jonka niemä ei muista..

Kokkausta ja Krapulakaljaa

2008-08-22T14:18:00.003+03:00

Muusikko on onnellinen kun saa täyttää vastansa ravitsevalla appeella. Monasti muusikkopolo joutuu tyytymään huonosti tai jopa kokonaan lämmittämättömään valmiseinekseen johtuen joko kiireestä, kykenemättömyydestä tai kunnon avotulityyppisen ratkaisun puutteesta. Joissakin tiloissa on muusikolla onneksi aikaa ja innostusta valmistaa itselleen ja kanssasoittajilleen maukasta kotiruokaa.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi

Pelti Kerrallaan

2008-08-22T13:59:00.004+03:00

Homma on mennyt niin tarkaksi että kaikki jutut täytyy ottaa raita kerrallaan. No, eipähän enää vuoda snareraidalle pellit. Alussa muuten hieno biisi.

Lisää videoita tässä aikas piakkoin!

Studio 18.8 - 19.8.

2008-08-19T17:03:00.003+03:00

Anthon gimme sum' a dat g'tar!

Uusi viikko ja uudet kujeet. Pahat henget ovat poistuneet ja banjo tuntuu jälleen kiinnostavan.
Maanantai jatkui pohjien tykityksellä. Meinaa mennä liukuhihna hommiksi, mutta toivotaan että olemme oikealla tiellä ja miksi emme olisi (?). Pieniä viretaisteluita tuli maanantai illalle kun jo aiemmin mainittu korkealämpötila tuntuu vaikuttavan etenkin LesPaul osastoon. Se jos mikä, yhdessä hapepuutteen kanssa vaikuttaa vasenkäsiniplaajan työmoraaliin hämmästyttävän negatiivisesti, mutta näiden kanssa on elettävä. Kamojen vittuilu on ärsyttävintä finaalitappion jälkeen, mutta ei viitti pistää paskaksikaan kun niistä saa niin tajuttoman helmee soundia aikaseksi.
Studioon saatiin myös todellinen "guggu-choo" kitara. Mintunvihreä baritoni danelectro. Ai että oli kitaristi mielissään ja friikkailu alkoi :) ..vetäisin tällä mielusti aina.

Tänään saatiin tulille myös Stratocaster. Lupaili hyvää ja muutenkin aamun soittotatsi oli kuosissa.
Siteeratakseni itseäni: "aamulla on hyvä vetää pohjasoittoo kun ei oo heränny niin sleebaa sopivasti ja svengi on kohillaan".
Stratosta saa kyllä sellasta mukavaa vaihtelua humbucker mikkien massalle (LP,PRS,JEM). Pieni mutta pippurinen GT-kompokin lämmitettiin mistä saadaan sävyjä, huomena jatkuu, can't wait!
Ja vihdoin Jaska lämmitti myös sen kaatikselta löytyneen Vocoderin. "Transforems - sound wave" meiningeissä saatii vähän kikkailtua ekoja x-tra raitojakin, siistii, I love it.

Tänään sitten vedettiin läpsystä vaihto, eli basooga kehiin iltapäiväksi. Viski maistuis, hämmästyttävää, eikö?

Loppukysymys: Mitä tekee alaston mies aamuöisellä katolla?

Studio 14.-15.8.

2008-08-15T20:48:00.002+03:00

Torstai 14.8.

Torstaina päivä alkoi pienellä autoajelulla, kun Anthon, Sammye ja tuottajamme Latomaa kurvailivat ympäriinsä kaupunkia hakemassa kerrostalojen parkkipaikoilta ja postikonttoreista uusia leluja studioon. Kyseessä olivat tällä kertaa uudet etuset, joita Latomaan sormet jo syyhysivät päästä kokeilemaan. Kun kamat oli haalittu autoon, niin mentiin vielä nauttimaan kahvi- ja teekupposet erääseen kahvila-konditoriaan. Siellä Anthon havaitsi kahvin maksamisen olevan ylivoimaisen vaikeaa, kun muovikorttien ihmeellisessä maailmassa oli jälleen teknisiä murheita ja höyläyslaitteet eivät suostuneet yhteistyöhön. Kun kahvikuppi viimein saatiin pöydän ääreen terassille, niin melko nopeasti kahvia laimensi taivaalta satava vesi (jota tuli muuten melkoisella volyymilla). Päivä siis alkoi melkoisen masentavissa merkeissä...

Studioon saavuttiin viimein ja sitten alkoikin melkoinen show upouusien laitteiden asentamisen kanssa. Kun laitteet oltiin Anthonin ja Latomaan ponnistelujen saatua asennettua jonkinlaiseen vaiheeseen, päästiin aloittamaan varsinainen nauhoitustyö. Työnimellä "Funkymonkey" kulkevaan biisiin nauhoitettiin tyylikkäät ja makeasti groovaavat rytmikitarat. Soitto tuntui kulkevan kitarataiteilijalla ja otokset saatiin hyvällä ajalla purkkiin. Tämän jälkeen kaikkien meidän suuresti rakastama ja todella mukavaksi havaittu bassoyhtiön henkilöitymä, Sammye, pääsi soittelemaan basuunat sisään tuohon funkkaavaan rokkiveisuun. Tämän jälkeen pidettiin pienoinen lounastamiseen käytetty tauko, jonka aikana Sammye lähti opettelemaan basuunan soittoa ihan oikean ammattilaisen oppiin. Tällä välin jäsen Anthon sai soitettua kitaraosuuksia onnistuneesti pariin kappaleeseen ja jälleen kerran ne onnistuivat mainiosti. Kitarasaundit vakuuttivat yhä lisääntyvässä määrin studiolla olevien korvat ja mielet. On huomattavasti mukavampi työskennellä näin hienoilla lähtösaundeilla, kuin huonoilla.

Illalla Sammyen palattua mestoille alettiin noihin pariin kipaleeseen nauhoitella bassoja, mutta pian kaikki huomasivat olevansa kovin väsyneitä, joten pillit pistettiin pussiin sen päivän osalta ja siirryttiin paikalliseen ravitsemusliikkeeseen jakamaan viisautta.

Perjantai 15.8.

Aamulla Sammye huomasi voivansa pahoin, kummallista! Urheilemasta (ihan oikeasti!) päästyään Latomaa saapui noutamaan urheilutoverinsa kanssa Sammyen tämän kotoa ja studiolle päästiin hyvissä ajoin. Sammye voi edelleen melko huonosti, mutta bassonsoitto tuntui sujuvan. Ensimmäiseksi nauhoitettiin tyylikäs riffittelybiisi, jossa sormet joutuivat koville, mutta hyvää jälkeä saatiin aikaiseksi. Tämän jälkeen siirryttiin rauhallisempaan fiilistelyyn blues-meiningin pariin. Pahoinvoinnin yltyessä bassonsoitto tuntui vaan paranevan ja seuraava kipale olikin melko kivuttomasti purkissa. Pienen tauon jälkeen päästiin "Iron Hammer" työnimellä kulkevan tsipaleen pariin, johon bassot jälleen putosivat kohdalleen kuin itsestään. Päivä olikin pulkassa ja Sammye pääsi kotiin potemaan jotain kummallista tautia, mikä lienee.

Pikkuhiljaa palaset loksahtelevat paikoilleen ja biisit alkavat rakentua, hyvä hyvä! Todella hyvät fiilikset tällä hetkellä, saundit ovat hunajaa ja biisit tuntuvat rullaavan koko ajan vain paremmin ja paremmin. Tästä eteenpäin!

-Sammye

Studio 13.8.

2008-08-13T21:25:00.002+03:00

Studion ensimmäinen bassopäivä 13.8.

Kun jengi oli heräillyt eri puolilla kaupunkia, niin Vincen auto kurvasi hetkeksi määrittelemättömään kaupunginosaan, josta se nappasi kyytiinsä Sammyen ja tämän bassot (ja loppupeleissä käyttämättömäksi jääneen bassonupin). Tavaroiden mahduttamisessa verrattain pieneen autoon oli aluksi ongelmia (Missä olet Jony silloin, kun logistiikkataitojasi tarvitaaan?), mutta loppujen lopuksi sekin kävi vaivatta, kun tajuttiin käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Suunnattiin siitä sitten ydinkeskustassa sijaitsevaan musiikkitarvikeliikkeeseen, josta mukaan lähti satsi bassonkieliä (reilusti tingattuun hintaan). Sieltä matka jatkui treenikämpälle, josta mukaan tarttui mm. lääkkeitä (ihan oikeita, ei Amerikan mantereen alkuperäiskansoilta omaksuttuja yrttejä), erinäisiä tekstiilejä sisältävä pussukka ja Sammyen tarvikesalkku. Ennen studiolle saapumista ehdittiin piipahtamaan ruokakaupassakin, josta Sammye ja Vince hoitivat itselleen olutta.

Studiolla odotti oikein pirtsakan ja hyväkuntoisen näköinen ja oloinen tuottaja Latomaa. Myös jääkaappi oli viimein kylmä ja Sammye oli iloinen huomatessaan jättäneensä sinne pari olutta edellisenä päivänä. Sammye vaihtoi päälleen nauhoitus-shortsit sekä lasten paidan (H&M:n lastenosastolta löytyi), ja jalkaan makeat kumisandaalit, eli läpsykät, joita studion tiloista löytyi useammatkin. Bassoon vaihdettiin kielet ja alettiin etsiä saundia. Sammyella oli mukana bassoissa parikin eri vaihtoehtoa, joista loppujen lopuksi G&L Tribute L-2000 peittosi Ibanez K-5:sen.

Bassosaundi päätettiin rakentaa perinteisesti kuivalla linjasaundilla D.I.-boksin läpi ja sen lisäksi mikitetyllä ämyrillä. Tuottajamme oli saanut juuri uutukaisen D.I.-boksin studiolle ja linjasaundissa käytettiin sitä. Ämyrin etsimiseen menikin sitten tovi, kun mieleistä ei tahtonut millään löytyä. H&K:n (kulkee KUULEMMA myös nimellä "Kettunen") combo oli lähes hyvä, mutta ei kuitenkaan aivan sitä, mitä haettiin. H&K:n vahvistinosan ja Hartken 4x10" skoben (se vanha ja hyvä, alumiinikartioilla) kombinaatio toi alakertaan tiukkuutta, mutta jotain uupui silti. Loppujen lopuksi päädyttiin "varmaan" valintaan: tätä ei pitäisi sanoa julkisesti, mutta Peaveyn combohan se sitten loppujen lopuksi pelasti päivän :)

Itse nauhoitus sujui verkkaisesti, mutta varmasti. Yhteensä kolme biisiä saatiin bassojen osalta narulle, vaikka Sammyen päätä sekoittivatkin Vincen ja Latomaan jatkuvasti ilmoille heittämät vallattomat ajatukset tyyliin "täähän vois mennä näin", "kokeiles tohon tämmöstä" ja "et kyllä uskalla soittaa tähän jotain ton tyylistä".

Huomenna jatkuu bassojen ja pohjaskebojen osalta, tänään oli hyvä startti bazookan osalta. Ja toisin kuin veikkailtiin, bassosaundi ei löytynyt uudesta jääkaapista (olutta sieltä löytyikin...), vaan Sammyen asianmukaisesta pukeutumisesta: nauhoitus-shortsit, lasten paita ja kumisandaalit.

-Sammye

Studio 11-12.8

2008-08-12T20:26:00.004+03:00

Back in BlackTampere.

Ryhmä palautui sveaborgin maisemista pohjoiseen, eli äänityshommat jatkuu Tampereen Deerhouse studiolla. Eilen autoilin hakemassa kamojani yms. tarvikkeita ympäri kaupunkia. Onneks vettä tuli kokoajan iha veetusti ja kosteusprosentti oli 7 miljoonaa, niin ei vahingossakaan tullu hyvä olo. Tietysti makselen tässä hintaa viimeviikon viihteistä, mutta kokopäivä oli niin nihkee ja vielä kun sai voimailla settupeja pystyyn niin jeejee. Pääosin eilen menikin protools sessioiden tsekkauksessa, kamojen kasauksessa ja kitaroiden tuunauksessa.

Tänään sitten alettiin perussoundien hiominen. Pystytettiin Laboga kaksikko, sekä Mesa+Marshall kaksikko. Kitaroita ajeltiin myöskin läpi, että mikä soundaa minkäkin kanssa mitenkin.
Tietysti mikityksiä ziigattiin ja haeskeltiin 3 mikin kombinaatioita.
Aika rouheeta meininkiä kyllä saatiin aikaiseksi. "Dancin' With" ja "krapulalaulu" oli enimmäkseen työnalla.
En sitten teidä onko perinteistä käynnistystahmeutta vai alkustressi, mutta kyllä on joka solu ihan kipeenä, overload ja pää räjähtää (eilen se jo räjähti). Loppupäivästä/iltasta kun studion lämpötilakin alkaa oleen kohillaan vahvarien, ihmisten ja koneiden lämmittäessä, puhumattakaan hapenpuutteesta, niin toihan alkaa tuntua taas työnteolta (VÄÄRIN!).

Huomenna saadaan basismia paikalle aamusta, joten alkaa sen kuuluisan bassosoundin metsästys. Ehkä se löytyy uudesta jääkaapista minkä Gigantmiehet toi vanhan mutta homehtuneen tilalle.
Ja eiköhän niitä skittojakin tykitellä taas.

Check up from the Neck up..

Studio 5. päivä ja puolikas 6:tta.

2008-08-08T13:30:00.003+03:00

Klick nakuttaa päässä! Ai miksikö? No WF rumpueditit on menossa kahdessa studiossa ja itse vielä vähän nauhotettiin x-tra biisejä kolmanessa.

Rummut on nyt siis äänitetty ja editointityö noin puolessa välissä. Päivätahti oli tälläviikolla melkosen hyvä, vaikkakin sitä yritettiin hidastaa oheistoiminnalla.

Erityismaininta ambienssi soundille. Se on täällä ihan parasta parhautta.

Mr. "Man's Child" Latomaa kävi eilen muikeana pastilli suussa (KANKKUNEN!) mestoilla sopimassa ensiviikon kuvioista kun orkesterimme siirtyy hänen pajaan tampereelle (hoida se jääkaappi auki). Oli äijä kyl timmimmässä kunnossa kun ennen ja näytti hetken kuntoonsa nähden hyvältä! ;)

Tosiaan en pysty ihan muistamaan mitä viimeisen 3 vuorokauden aikana on tapahtunut, mutta viimeyönä järjestettiin vielä studiojamit ja tais levylle tarttua muutama helmi jamittelu. Ehkä saadaan niistäkin jotain iloa tulevaisuudessa. Ensin kun saadaan nämä 16 WF stygeä tietenkin valmiiksi.

Huomenna suunnataan sitten kohti pohjoista. Odotellaan vielä editit tästäviikosta mukaan niin päästään maanataina ampumaan ekat final skebat ja bassot. Valitettavasti mun rakkaasta PRS:stä lähti ylätalla irti ja se täytyis saada tulille ensviikolla, joten tulee troubles saada se liimatuksi ennen sitä. =/

Ja koska viikko on tuonut luonnollisesti läjän uusia huippu tarinoita, niin loppuun pari legendaa ala Major Leiden:

Kumpi on pahempi, kauhee Arto Smelleri vai Seppo Hovi sammuneena caseen tavastialla?

Nyt panimoon "silakkapihville"...

Studio 3. ja 4. päivä...

2008-08-07T01:34:00.002+03:00

Ei niin mitään hajua mitä on tapahtunut...

alkoholia virtaa suonien läpi taas ennätysmäärä ja joku soittaa studio "blue roomista" letkeetä samba -musiikkia...

Itse studiotyöskentelystä voi sanoa, että eilen nauhoiteltiin nelisen biisiä (rummut) narulle ja sama meininki tänään...

Mutta ei siitä sen enempää... ketä se kiinnostaa?!?

Tänään aamulla (noin klo. 11:30) oli aika hiljaista muusikkoa vastassa, kun tuottajamme Majuri tuli potkimaan meitä ylös nauhoituksiin. Jätin veljekset kahdestaan edellisenä iltana parantamaan maailmaa keittiön pöydän ympärille ja havahduin klo. 05 aamulla siihen, kun rakas laulajamme raahaa jotain vitun jäteastiaa ympäri parvea, jossa yritin tehdä diiliä nukkumatin kanssa. En sen tarkemmin kysynyt mitä jätkä yritti tavoitella tuolla metelöinnillä, mutta onneksi sai pahan olon seuraavaksi päiväksi =) Jätkillä siis melkoinen krapula ja mulla itsellä liiakseen univajetta...

Monenlaista ihmetystä on kyllä tähänkin päivään mahtunut... kukaan ei varmaan vieläkään tiedä kuka se jätkä oli, joka tuossa muutama tunti takaperin ilmestyi tänne studiolle tutustumaan studion toimintaan ja ihmettelemään ympäristöä. Kaljaahan siinä sitten tämänkin mystisen henkilön kanssa juotiin ja hyvä fiilis saatiin tupaan. Sehän on se pääasia.

Nyt kyllä väsyttää sen verran rajusti, että en edes ymmärrä miksi juuri nyt oli pakko aloitaa tämän blogin kirjoittaminen. ... ja vielä, kun mulla ei yleensäkään ole mitään asiaa...

Mitähän Sammye tekee juuri nyt?!

Studio, 2. päivä

2008-08-04T18:48:00.004+03:00

Give me sum' drums!

ohhoh kun joutu herään aikasin. Kymmeneltä pääsin ylös, kun herätettiin ja studio kakkosessa (2) :) oli jo mikit pystyssä. Mr. Majuri oli kankkusesta huolimatta, tai kankkusen ansiosta aikasin liikenteessä. Useamman nautitun kahvin jälkeen ja ohella Jony ja Petri tekivät rumputsekkiä samalla kun Vince ja allekirjoittanut suorittivat aamurutiinejaan suomenlinnan myrskyisässä ympäristössä.

Oli mukava huomata kun tsekki oli tehty, rummut viritetty ja äänitysvalmius päällä, että miksi haluttiin juuri tänne tulla tekemään rummut. Lähtösoundit rulaa jälleen, helmi fiilis.

Purkitettiin neljä biisiä tänään kokkauksen ja muun tärkeämmän ohella :)

Taas pistettiin Jony tiukille kun jälleen tehtiin näitä viimehetken muutoksia. Tosin se on kyllä meille melko luontaista, kun kuulee kaikki pienetkin asiat tarkkaamossa niin hyvin, että aina tulee jotain uutta pientä vielä mieleen. Kahteen biisiin saatiin kyllä rumpujen osaltakin jo hienoa nostetta pienillä sovaritriksuilla, se nostattaa kummasti mielialaa.

Jos saadaan video ja kuvasiirrot toimimaan niin täytyy postailla tänne vähän fiiliksiä, mutta toistaiseksi WF kamerat ei ole yhteistyössä SW koneen kanssa.

Nyt sitten kun keksii vielä ilta-aktiviteettiä.. Tai noh, Northern Kings vääntää tossa vieressä uutta mazgua, joten mikäs tässä fiilistellessä kun ammattilaiset laulaa, cool!

Niin ja pakko mainita tissit, miksi? No siksi, että ne ansaitsevat maininnan. Jos näkisitte, tietäisitte. ;)

Ja jatkuu.. nyt "In to the Fire!"

Studio, 1. päivä

2008-08-04T09:42:00.002+03:00

Helou helou!

Ensimmäinen ilta täällä Seawolf studiossa takana. Lautta kuljetti kolme uskaliasta muusikonrenttua (Anthon, Jony, Vince) eilen sunnuntaina siinä klo 19 aikoihin meren yli Suomenlinnaan virittelemään rumpuja ja pelaamaan playstationilla. (minä viritin rummut ja voitte arvata ketkä virtitti pleikan kiinni).

Rummut saatiin kasaan ja viritettyäkin aikasta hyvin eilen. Seuraavaksi vuorossa himan hienosäätöä, mikitys ja soundcheck, jonka jälkeen päästään tositoimiin.

Positiiviset fiilikset päällä ja kahvinkeitin, joka keittää kaksi litraa kahvia kerralla. Eiköhän tästä saada ensimmäinen virallinen soittopäivä hyvin käyntiin.

White Flamen Blogi

2008-08-02T17:04:00.003+03:00

Noniin...

White Flamen oma blogi on nyt virallisesti avattu. Tarkoitus olisi kirjoitella epäsäännöllisen säännöllisesti bändin ympärillä tapahtuvista asioista ja muustakin turhasta mitä mieleen juolahtaa.