Studio 2008 sattumia kuvina #1

Otteita matkan varrelta kuvitusten muodossa.





[1.] Bassojaosto. [2.] Uudet stringit.

[3.]Reading the Yesterday's News. [4.]Reading the Aku Ankka.

[5.]Gibsonin Pauli täs moi. [6.]Radion tuhoaja veljekset

[7.] Hmm..ehkäpä. [8.] Veljekset dogaa

[9.] Mitä että? Kerro lisää. [10.] Autobotti ei diggaa.

[11.]Aiis se oli ainakin näin pitkä Zilla.[12.]Summer Jony H.

[13.] Viralliset äänitys tossut. [14.] Mulkku mulkkaa.

[15.] Piirrä ja arvaa. [16.] Mies.

[17.] Yksinäinen Behru. [18.] Släpping händ.

White Flamenismin III-astetta:

[19.] 1: Mitä vittua

[20.] 2: Mitä vittua (maailman 2.mukavin kaveri)

[21.] 3: Mitä vittua

[22.] Mister Studio 08. [23.] A-duuri on hauska.

[24.] Innocent. I didn't do it. [25.] Studion päälämmittimet.

[26.] Fix it in the mix. [27.] Fixing in the mix

[28.]Drunk man in the mix. (and the studiopeikko behind the monitor)


[29.] Ikuinen vire.. [30.] Puhukaa tuhmia.

[31.]Voco&Nordi on kavereita. [32.]Bändin keskisivun taide.

[33.] Laboga majassa. [34.] Iloinen vesi-imuri työmees.

[35.]Jaska sorvaa soundia. [36.]Mulkku pystys.



And more to come...later...i quess..

Keikkapäiväkirja: Eura, Osmantupa - 13.9.2008

Vihdoin se pelätty päivä sitten koitti. Bändin pitäisi lähteä keikalle ristiriitaisen maineen omavaan ravintolaan, Euran Osmantupaan. Kymmeniä blogeja ja keskusteluja lukeneena kieltämättä hieman mietitytti tämän näköisen bändin kanssa lähteä ko. paikkaan esiintymään. Joskus bändit pakanneet kamassa juuri ennen esiintymistä ja lähteneet menemään, kun homma ei toiminut. Joskus bändit saaneet osansta paikallisista nyrkkihippasista. Tuntui, että tässä paikassa on tapahtunut kaikki mahdollinen ja joskus jopa mahdotonkin.

Keikalle lähdön fiilistä paransi tietysti se, että edellinen ilta tuli kaverin kanssa vietettyä uuden NHL 09:n ja oluen kanssa hyvinkin tiiviisti... eikä sitä iltaa voinut tietysti vielä siihen lopettaa... Hyvä että tajuissaan pysyi, kun joskus kahden aikaan päivällä yritti kömpiä ylös makuhuoneesta. Buranaa, C-vitamiiniä ja lähes kaikkia muitakin kaapista löytyviä nappeja naamaan ja piti toivoa parasta. Vinceen törmäsin myös edellisenä iltana kaupungilla ja olihan tämäkin kaveri nauttinut jokusen juomatuotteen siinä ennen kohtaamista. Voitte kuvitella kuinka hyvältä tuntuu lähteä roudaamaan...

Roudauksen yhteydessä tutustuimme tämänkertaiseen miksaajatuuraajaamme, Hanna-Mariaan (joka osottautui asialliseksi mimmiksi viimeistään kaivaessaan juuri ostamansa Jallun 50v. painoksen  laukustaan). Markku oli mukamas jossain "paremmassa" keikkaduunissa ja ajatteli piristää meidän päivää hankkimalla kauniimman sukupuolen edustajan kyytiin mukaan. Ja kyllähän te tiedätte, että ei meitä tämmöinen järjestely haittaa ollenkaan! Oikeastaan, jos Markku luet tätä, niin YOU'RE FIRED! Kannattaisi miettiä tarkkaan, ennen kun meille tämmöistä tarjoaa. Noh... eiköhän me johonkin yhteisymmärrykseen päästä. Mimmi tekee myös valotaidetta keikoille, joten ei meidän tarvitse luopua kummastakaan. (kunhan tästä vain joskus saisi rahaa, millä toteuttaa näitä fantasioita)

Matka meni rattoisasti kulkuneuvon taulutelevision toistaessa aikuisviihdettä ja Sammyen kertoessa absoluuttisia totuuksia samaisesta taiteenlajista. Vastaanotto perille sapuessamme oli yllättäen erittäin mukava ja asiallinen. Ensimmäisenä etsimme käsimmee kahvia aivan normaalisti ja aloimme kantaa romua sisään. Lava oli tilava ja asiallinen muuten, mutta talon omistama 16 kanavainen miksauspöytä oli pultattu kiinni lavalle. Neitokaisemme saisi siis juosta keikan aikana lavan ja yleisön väliä herkeämättä. Omat mikit meillä oli mukana, mutta ensi kerralla otamme myös oman tiskin... monitoreista puhumattakaan. Soundcheck tehtiin ja jammailtiin mitä erikoisempia musiikin tyylilajeja läpi. Hauskaa oli ja lavasoundi allekirjoittaneelle toimi lähes täydellisesti. 

Oli aika siirtyä takahuonetiloihin, josta kaikkien yllätykseksi löytyi mm. sauna. Aivan loistavaa! Jääkaappi oli ahdettu täyteen olutta, siideriä ja muita virvoitustuotteita. Löytyihän sieltä vielä se kolmen vartin jallupullokin, joka tietysti heti löysi tiensä jääkylmään pakastimeen. Talon tarjoama ruokailuhetki oli edessä ja sen jälkeen kuumeinen keikan odotus. (lentääkö pulloja lavalle? ... tai siis kuinka monta?)

Ihmisiä ravintolaan oli saapunut ihan kohtalaisesti ja kaikilla oli hyvä fiilis aloittaa keikka. Yhtään pulloa ei koko vedon aikana lavalle lentänyt eikä muutenkaan asiatonta meininkiä ollut. Jokunen bändin vannoutunut fani oli saapunut paikalle ja muutamien uusienkin ihmisten mieliin jäätiin varmasti. Pidimme todellakin keskenämme hauskaa lavalla ja kaikilla oli keikan jälkeen mahtava fiilis. Mielenkiintoisia sovituksia taas nähtiin ja kaikenlaista improvisoitiin, joskus jopa humoristisellakin tavalla. (Olikos "Hour of Emptiness" sittenkin jazzia?)

Siirryimme piakkoin paikallisen väestön keskuuteen nauttimaan erinäisiä juomia ja tutustumaan ihmisiin. Pilkkuun asti meni jonka jälkeen siiryimme "takahuoneeseen" saunomaan ja jatkamaan alkoholisoitumista. Onkohan kenelläkään tiedossa mihin aikaan pääsimme nukkumaan??

Reissu oli koko bändin mielestä tekemisen arvoinen ja emme löytäneet tällä kertaa kuulemillemme huhuille perusteita. Ehkä meilläkin voi sitten joskus käydä tuuri. En näe syytä miksei White Flamea nähtäisi uudestaankin Osmantuvan lavalla.

The end of Session #1

Vihdoin saatiin päätökseen ensimmäinen äänityssessio. Elokuun aikana taltioitiin 15 biisin rummut, bassot ja kitarat, sekä paljolti myös piano, rhodes & organ raitoja. Myös noin puoleen biiseistä ehdittiin laulamaan lead laulut. Lisäksi lauluja vaille valmiina on yksi biisi ensimmäisen levyn ajoilta, eli 16 biisiä on tarkoitus kypsytellä syksyn aikana.

Nyt siis vedetään hetki henkeä, kunnes loka-marraskuun aikana lauletaan loput leadit, sekä tietysti kaikki miljoonat stemmat. Äänitystä odottavat myös jousi ja torvisektiot, sekä pari kitarasoolo raitaa ja mellotronit Beatles henkeen.

Yllättävää kyllä oli melko stressaava kuukausi. Alkukuu meni fyysisissä oireissa (panimoille kiitos) ja loppupuolisko sitten henkisessä paineessa. Vaikka klisee kuuluu ”vaikea kakkoslevy”, en tätä täysin allekirjoita. Meillä biisit valmistuivat jo varhaisessa vaiheessa ja sovituksetkin oli jälleen hyvin hanskassa, eli ei mitään paniikkeja päässyt syntymään. Siitä huolimatta itselleni tuntui aika raskaalta koko sessio, johtuen varmaan monien asioiden summasta. Kenties joku tulosvastuu sitä sitten on ja jengi tietysti odottaa kovempaa kamaa kun Yesterday’s News:illä. Noh, ilokseni voin todeta, että kovaa kamaa on tulossa. Jos pidit debyytistä, pidät todennäköisesti tästäkin, mutta mukana on myös paljon uusia elementtejä, joten homma toimii toisinkin päin, eli tämä levy voi herättää (lisä)mielenkiinnon.

Levykokonaisuudesta ei tässä vaiheessa vielä tietenkään tiedä, mitkä biisit päätyvät levylle ja mitkä eivät, mutta tracklist näytti yhdellä paperilla ainakin tältä:

Palataan jälleen levyntekoaiheisiin ja ajatuksiin myöhemmin.

Ja vuodetaan lisää uutta WeeÄffää:





Kyä meinaa näi o!



Jepulismees 2008

Kitara viimeistelyjä

Vettä sataa ja kaikkia vituttaa.


Viikko se vierähti nopsaan, semi letkeällä tahdilla soitellen.
Nyt moni ralli alkaa kuulostamaan jo lupaavasti sekavalta kun on raitoja sisällä niin saatanasti.
Valmiiksi asti ei mikään ole vielä ehtinyt, sillä mm. perccu ja stemma hommat hoidetaan vasta myöhemmissä sessioissa. Myös vierailevat artistit, kuten jousimiehet ja puhallinneitsyet astuvat areenalle vasta myöhemmin.
Lead lauluja on myös taltioitunut iltojen hämärtyessä (kokoajan on hämärää ku sataa niin vitusti) jo useampaan laulelmaan.
Ja Jaloviinan innostuttama Jaska on osaltaan ilostuttanut (sillä ilohan se on) meitä piano ja urku raidoilla. Myös Vesi Sade päätti nostattaa tulvan sisätiloihin mikä luonnollisesti vaikuttaa kaikkiin asioihin ainoastaan ja vain positiivisella tavalla. Varmasti levyt myy nyt paremmin.

mm. akkarit soittelin viikolla sisään. Oli oikein mukava pitkästä aikaa soittaa ja kuunnella akustista soundia, kun on sähköt surissu päässä pitkin sessioita. Vielä kun toi soundi on aika lähelle täydellistä tos Cuencassa ja tatsikin oli aika hyvin kohillaan niin "ihan kiva" sanois asiasta kiinnostumaton (joka ei halua olla kuitenkaan tyly). :P

Ja pitkästä aikaa intouduin slidettelemään, joten eikös sinne sitäkin tarttunut. Ja tarttunee vielä lisää.

Uusia härpättimiäkin saatiin tulille kun kitara syntikat -70-luvulta kaivettiin (syystä tai toisesta) esiin, sekä bluesfiiliksissä oleva ja vakavasta stratokuumeesta kärsivä Teräsanthoni pääsi äänittämään dobro-kitaraa. Hyviä äänimaisemia ja pientä hupia näistä irtos.

Ensiviikolla vielä pariin biisiin kitaraa, niin ollaan eka sessio saatu päätökseen.
Mitään en tässä vaiheessa halua vielä paljastaa, mutta siellä on ihan helvetin hyviä biisejä tulossa! =)

Ja homma jatkuu..

















Teräsanthoni.

Tammer-Totuuksia

Kaksi päivää lauluja takana, kolmonen alkamaisillaan ja kuka tietä kuinka monta edessä. Kurkussa on jotain MoFo-sheissea jota on täytynyt joka päivä karistella menemään. Laulusaundi on silti ollut hyvä ja vetäminen kivutonta. Tosin Finrexiniä ja Strepsilsiä kuluu tasaiseen tahtiin. (Itseasiassa olen säilyttänyt kaikki strepsils-pakkaukset. Teen niistä jotain mystystä taidetta sitten kun nää sessiot on saatu päätökseen.)

Jaskan kanssa ollaan tehty erinäisiä huomioita tässä viime päivinä. Ajattelin jakaa parit näitä TammerTotuuksia teidän kanssa:

"Kaljaa ei ole keksitty. Se on aina ollut olemassa ja kuuluu samoihin peruselementteihin kuin tuli, vesi, maa, ilma ja jee jee taustalauluissa."


"Funkki ei ole valkoisen miehen hommaa"

ja sitten tietysti tämä:


Lisäksi huomattiin että Amurin Krouvi on ammattilaisten mesta. (Varmaan portsarikin heittäis takas sisälle jos ei oo kolmee promillee veressä ku on lähössä.) Mutta sinne ei kannata mennä tiistaisin viiden, kuuden nurkilla koska siellä on viikkovisa. Tai siis jos haluaa osallistua niin ei siinä mitään. Mutta jos haluais ottaa pientä aikalisää kovista äänistä studiosessioiden välissä niin kolme kierrosta visailua ei ehkä ole se oikea reitti rauhaan ja Nirvanaan. Mutta toisaalta kuuteen asti on bisse 2, 80€ joten se nyt oli oikein jebulis.

20.8 - 22.8, 25.8.

Gettin' experienced by new Extreme Saudades De Rock album..
olipas jepulis loppuviikko.

Bassoraidat tulivat päätökseen (wau!), samoin kun 95% pohjaskeboistakin. Jälleen oli muutamia vireongelmia muutamissa ralleissa (ei oo heleppoo), mutta työvoitto mulle numeroin 2-0!

Torstaina ja perjantaina pääsin jo fiilistelemään ekat soolot ja pikkutilpehöörit purkkiin, mikä nostatti fiilistä helvetisti. Perjantai oli hyvinkin onnistunut soolopäivä, kyl meinaa kulki. En tiedä johtuko uudesta Extremestä vai mikä oli, mut meinas loppua tarkkaamosta neliöt kesken.
Ja jälleen "Edge" kävi vetään vähän ylädelay kitaraa ja TwinPeaks soundi löytyi pastellin värisistä laitteista. Myös talkboxilla innostuin kikkailemaan ja Jaska viritti vanhan vintage nauhakaiku härpäkkeen, mikä on aika mielenkiintoinen (nää on parhaita!).

Viikonlopun Hangossa hymyilleenä aiheutti tänään melko kipeän olon. Toivottavasti ei kauhee flunssa iskis vaikka hyvin lupailee nyt. Kampesin itseni pariksi tunniksi purkittamaan parit pidemmät soolot, mitkä koostuvat eri soundeista ja kitaroista. Toimi.
Jotenkin päädyttiin lopussa Immigrant Songiin..löytää ken kuulee sitten aikanaan ;)

Ja koska uusi putkimikki (joka näytti dildolta ja maxoi jotain 2000e) saapui viimein studioon, päästämme laulutaiteilijan irti loppupäiväksi.
Valitettavasti sieltä kantautui tieto että tämä "intiaanikesä" oli vilustuttanut Vincenkin, joten toivotaan että ääntä lähtee.
Huomenna sitten taas sooloillaan ja ihmetellään kiputiloja.


Lopuksi maistiaisia tulevasta, vaikkakin melko hämärä meininki:



Los Balladesmos tunnelmointia..





Joku biisi jonka niemä ei muista..

Kokkausta ja Krapulakaljaa

Muusikko on onnellinen kun saa täyttää vastansa ravitsevalla appeella. Monasti muusikkopolo joutuu tyytymään huonosti tai jopa kokonaan lämmittämättömään valmiseinekseen johtuen joko kiireestä, kykenemättömyydestä tai kunnon avotulityyppisen ratkaisun puutteesta. Joissakin tiloissa on muusikolla onneksi aikaa ja innostusta valmistaa itselleen ja kanssasoittajilleen maukasta kotiruokaa.








Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi