White Flame bassist Sammye is proud to introduce his new custom instrument handmade by luthier Petter "Pete" Repo. This beautiful piece of art was result of long and careful design and quality crafting. No compromises were done and the best parts were used.
"I had lots of demands for materials and all the little details, even zero fret and custom 12. fret inlay, but Pete fulfilled them all and did very nice work! In this instrument I have all the things I´ve ever wanted from a bass. I picked up little good details from basses I have owned and included them all in this one. This is a masterpiece! Great tone, smooth playability, awesome looks, no compromises"
-Sammye
"I got this job from Sammye on spring 2010 and interested right away! It's not usul that people have thought all the details before they come to talk to the luthier. After a short discussion and very few adjustments we ended on these main specs:
- Ash body - Mable neck with ebony fingerboard - Schaller bridge and machine head - Seymour Duncan pickups (Quarter pounder on neck and Musicman replasement on bridge) - Glockenklang 3-band electronic with 5 pots - Blue burst on neck and body
Building this bass was really pleasant work. Materials worked well although I couldn't find lighter swamp ash for the body. I'm very satisfied on result and I can proudly say that this bass is the best one what I've made this far"
-Pete, luthier
Luthier Petter Repo and one more happy customer with his new toy
“Good morning, darling. I trust you slept well. I hope I wasn't too much of an animal. - Come. Hold me. - You know I will!”
Heräsin juuri marraskuuhun ja puhaltelin saippuakuplia piipustani… NOT! Mutta tajusin, että lokakuu viuhahti ohi keikkaillessa, sekä kikkaillessa ja että vuoden viimeiset vedot on edessä. Kulunut kuukausi oli bändille hyvä parin hiljaisemman kuukauden jälkeen. Heitettiin ihan timmejä vetoja, erityisesti jo hypetetyn Pietarin lisäksi Hml:sta jäi yllättävän hyvä fiba ja Tampereen lost in music veto Doggarissa oli mukavaa surinaa. Kuunalussa ilmestynyt single/video Frontrow Girl:kin on viihtynyt kuukauden listalla ihan hyvin, mikä tietysti lämmittää yöpakkasien vastapainoksi nelikkomme tervehenkisiä mieliä. Nyt on siis edessä vuoden viimeiset vedot Jyväskylässä ja Tampereella, eli jos hamuaa nähdä ”TBD-kiertueen” setin, alkaa olemaan viimeisiä mahdollisuuksia katsastaa meininki, suosittelen.
Loppuvuosi ja talvi tuleekin varmasti menemään uusien biisien parissa. Hyvällä alulla myö ollaankin jo, kun puolentusinaa demoa ja hirveä läjä riffejä & ideoita on jo muodostunut. Huojentavaa on ollut huomata, että vielä irtoo, eli hyvän olosta ns. perus-WF kamaa on jo tuloillaan ja pari stygee minkä ympärille on hyvä alkaa rakentaan sitten lisää.
Eli siispä, näkyillään loppuviikosta!
White Flame rokotukset epidemiaa/pandemiaa vastaan ja puolesta:
05.11.2009, (FIN) Tampere, Jack the Rooster 06.11.2009, (FIN) Jyväskylä, Redneck 21.11.2009, (FIN) Tampere, Pub Ahjo -Vince ja Anthon acoustic Hurdy-Gurdy setti-
Hell yeah! Saatiin vihdoinkin uusi single, sekä video julkaistuksi ja palatessamme takaisin Suomeen huomasimme iloksemme että biisihän on ehtinyt jo singlelistan ja latauslistan sijalle #2!!! Video on hyvin bändin näköinen ja ilmeisesti Tekin olette pitäneet siitä ainakin palautteesta päätellen, kiitos siitä!
Tällä kertaa videon käsikirjoitti ja organisoi pitkälti bändi itse, pääseppänä holis..solisti Vince. Minusta se näkyykin positiivisesti videon meiningissä. WF:n videoteollisuuskin on kärsinyt inflaatiosta, kun vertaa edellisiin budjetteihin, mutta tästä huolimatta lopputuloksesta saatiin näyttävä. Video saatiin kuvattua päivässä 12h aikana, mikä oli myös ennätysnopea kuvaustahti. Aikaisemmin ollaan päästy 16h ja ylikin, sekä useampaan päivään. Videokuvauksethan ovat rankkoja repäisyjä, niin tälläkin kertaa. Kukonlaulun aikaan ylös ja maskiin, jonka jälkeen riehutaan saman biisin tahdissa päivä, kivaaa! =) Mutta silti jäi hyvät fibat kun hommat eteni melko jouheasti ja näki että saatiin hyvän näköistä kuvaa kertaheitolla, sekä tärkeintä, että saatiin nauttia erittäin viehättävästä naisvaltaisesta seurasta! :) Pienten viivästysten jälkeen saatiin leikkaukset, editit, sekä loppukäsittelyt valmiiksi ja video pihalle, mahtavuutta. Kiitos työryhmälle ja kaikille videossa mukana olleille, ihanille ihmisille!
Pidetään biisi listoilla niin eiköhän se Voicekin sitten sitä videota jossain vaiheessa näytä. :)
Biisin voit ladata: iTunes: http://itunes.apple.com/WebObjects/MZStore.woa/wa/viewAlbum?i=307903123&id=307903098&s=143447 Tai näistä: http://www.latauslista.fi/osta/white%20flame/frontrow%20girl
Frontrow Girl!
Levyä Japaniin!
Taannoin Japanilainen Some Echoes -lafga otti yhteyttä kaksi edellistä albumiamme julkaisseeseen North&South:iin ja ilmoitti kiinnostuksensa julkaista White Flame:a Japanissa. Neuvotteluiden jälkeen asiasta tuli totta ja WF:n ensimmäinen julkaisu nousevan auringon maassa näkee päivänvalon 4. Marraskuuta. Levy kantaa nimeä "RockHard" ja se on siis yhdistelmä Yesterday's Newssin ja Tour Bus Diaresin biisejä. Tämä on maan tapa tehdä omat julkaisunsa ja mikäpäs siinä, pääasia että soi! :) Some Echoes on aikaisemmin julkaissut lähinnä Amerikkalaisia indiebändejä ja nyt he halusivat laajentaa julkaistavia artisteja pohjoismaihin. Meidän kannaltamme tietysti on mukava, että ensimmäiseksi julkaisuksi he halusivat White Flame:n ja uskovat bändimme mahdollisuuksiin siellä.
Levylle päätyi seuraavat biisit: Gun, Hour of Emptiness, RockHard, Frontrow Girl, Twins, Certainly Something, Tall Thin In, Kill The Radio, The Ground, S.I.C., Dancing With Her Sister, Life We Never Had, + 2 musiikkivideota.
Hyvä, että saadaan Euroopan lisäksi musiikkia pihalle myös Japanissa. Toivottavsti jengi sitten löytää ja päästään tulevaisuudessa tekemään vähän promokeikkaakin sinne. Ja erittäin mielenkiintoista olisi saada levyn loppupainos käsiinsä ja saada tietää miten lyriicat on käännetty Japaniksi ;)
Tällaista tänään. Äänestäkää, puhukaa, mölytkää bändistä ja tulkaa keikoille. We're alive again!
Seuraavat keikat:
10.10.2009, (FIN) Forssa, Blue Pool (acoustic) 13.10.2009, (FIN) Helsinki, On the Rocks 16.10.2009, (FIN) Hämeenlinna, Suisto-klubi 22.10.2009, (FIN) Tampere, Lost in Music, Dog's Home 06.11.2009, (FIN) Jyväskylä, Redneck
Nonni, nyt on ensivisiitti tehty suureen ja mahtavaan itänaapuriin. Pietarissa käytiin vetämässä keikka JaggerClub nimisessä mestassa, excellent. Edellisyönä lähdettiin aamu 3:lta ajamaan harmaassa kelissä kohti harmaata rajaa kun paikallinen shuttledriver nouti meidät Volkswagenilla Tampereen pyhimmästä, WF treenikseltä. Rajan ylityskin meni ihan hienosti, vaikka en tiedä miksi sellaset taskukokoiset virkamieslaput täytyy kirjotella siinä vielä uudestaan vaikka kerran ne on jo A4:na ennakkoon tehty. Noh, eipä siinä, leimat lappuihin ja kolmen tarkastuspisteen kautta sitten uusille teille. Sammye ainakin diggas rajallaolosta kun näki legendaarisia koppalakkisankareita suuren joukon. Huomioitavaa oli myös tieverkoston muutuuminen aidan tuollapuolen, kumpaan suuntaan? Find out. Päästiin hyvissäajoin mestoille ja roudattiin kamat sisään. Huomattiin iloksemme että klubi oli hyvin akustoitu, hyvällä lavalla ja valoilla varustettu ihan oikea keikkapaikka ja tämä jos mikä nostaa aina fiiliksiä. Ei siis mikään "perus luola". Vaikka kommunikaatio olisi voinut olla vielä vähän kansainvälisempää, hommat kyllä toimi erittäin jees. Eli oliko vieraskoreutta vai ymmärsivätkö vain muusikon realiteetit, mutta safgat ja juomat tarjoiltiin heti kun oltiin saatu kamat sisään, mikä oli mahtavuutta. Ateria vedettiin vielä pitkän kaavan mukaan, eli oli alkupalat, alkukeitot, päähommat ja jälkkärit. Ja lisäksi ruuat olivat vielä äärettömän maittavia. Klubilla oli myös oma olutpanimo missä he valmistivat Jaggerolutta, mikä oli myös kelpo kamaa. Jälkiruuan jälkeen rohkenin pyytää, kuinkas muutenkaan, Vodkaa. Pieneksi hämmästykseksi huomattiin että paikallinen promoottori ja joku toinen ravintola henkilö joutuivat pitämään viikkopalverin pyyntöni tähden, mutta kyllähän ne hanat sitten aukesivat. No joo, soundchekit tehtiin ja pääsimpä kikkailemaan oikein kunnon stackilläkin, täysiä. Sitten local support (herjoja jamppoja :) ) aloitti omansa ja myö lährettihin suamalaiseen tapaan hakemahan sitä mitä parhaiten osataa, eli viinaa =D Lähtikö taas järki? Tä? alk. 2e vodka pullo, rairai. Jees, noustiin lavalle vähän myöhässä, kun läppäri venytti aloitustaan, mutta jahka päästiin pamauttaan homma käyntiin niin kyllä lähti. Kyllä kun 1,5h setin aijan mimmit joras ja äijät mossas, niin mikäs siinä vedellessä ja vielä encoret päälle. Top3 keikkoja tälle vuodelle. Bändi oli kyllä hyvä, vaikka edellisestä yhteisestä hetkestä oli kuukausi jo kulunut. Vedettiin muutama harvemminkin soitettu biisi ja tietysti parit coverit. Eiköhän se Metallican Fuel sitten viimeistään räjäyttänyt katon setin lopussa :) Keikan jälkeen perus jubailuja, kuvauksia ja rairai! Ja mikä parasta, klubi toi vielä pihviateriat, erittäin suolaisilla perunoilla. Oli kyllä hauskaa porukkaa nuo paikalliset, hyvin tultiin juttuun ja tulivat rohkeasti ja fiksusti juttelemaankin. Paikallinen promoottorikin oli erittäin vaikuttunut näkemästään, joten eiköhän homma uusiudu tulevaisuudessa. Hypetti jopa niin, että pestiin kuulema hänen Suomalainen suosikki bändinsäkin, se on kai jo ihan hyvä. Kotimatkalla sitten tyhjennettiin varastoja niin että ei ole ylikuormaa rajalle saapuessa. Jotain erikoishärväystä taas 3 tarkistuspisteen matkalla, mutta kai se on joku traditio ”step out of the car” ”passport, passport”. Poiminta keskustelusta: Sammye: "Mites passintarkastus 5 kertaa rajalla takaisintullessa?" M.Arkku: "Se on olennaista, asiat voi muuttua kymmenen metrin aikana."
Anyways, mahtava fiilis jäi, järjestelyt ja keikkailut toimi. Kiitos JaggerClub, Kiitos yleisö ja Kiitos St.Petersburg!
~A~
Miehet maailmalla, klikkaa kuvaa saadaksesi kokokuva.
Jos olet eksynyt viimeaikoina Tampereen ja Turun Klubi-keikoillemme, tai viimevuonna Pakkahuoneen keikoille, olet saattanut ihmetellä kuka on se kuuma jäbä vintagekamoineen Sammyen vieressä. Olemme kuulleet, että jotkut Teistä ovat olleet ihmeissään että onko White Flameen tullut viides jäsen vai mitä vittua tapahtuu? Näin ollen haluammekin esitellä tämä mystisen miehen, joka on meidän kanssa lavalla heilunut.
Nonni, kuka, mitä ja miksi? Kerro hieman itsestäsi?
”Hei, olen Laz ja olen kitaristi ja soundinisti Tampereelta. Rakastan kitaroita ja sitä, miten niiden kautta saa välitettyä niin isoja fiiliksiä. En pidä itseäni muusikkona sessiomiehen perikuvana, enkä halua sellaiseksi tulla. White Flamen kanssa skulaaminen olkoon poikkeus, koska... no jumalauta kun se on White Flame!”
”Meitsi ei myöskään ole mikään kitara-akrobaatti tai maailman nopein tiluttaja. Mielummin soitan vain sen, millä oikeasti on jotain merkitystä. White Flamessa olen kasvattamassa bändin livesoundia, mikä sopii mulle hyvin. Uusien juttujen kokeileminen on mahtavaa ja silleen asiat rullaa eteenpäin. Mulle tulee hyvä fiilis, kun onnistuu joskus loihtimaan vahvarista jotain oman kuuloista, jota muut ei ole aiemmin keksineet. Jos se vielä kuulostaa hyvältä, niin aina parempi :) Mut saa suuttumaan vittumaisella musiikilla, mutta toisaalta mut saa hyvälle päälle hyvällä musiikilla. Siinä se.”
Kuinka päädyit näiden jamppojen joukkoon?
”Muutama vuosi sitten olin laittamassa pystyyn bändiä, joka soittaisi mahdollisimman vilpitöntä ja maanläheistä rockia. Tuloksena oli bändi nimeltä Bullet Ride. Se lähti menemään hyvin, koska duunasimme sitä helvetin tosissaan. Me päästiin hyvin keikkailun makuun ja jossain vaiheessa bändin alkuaikoina YO:lle meitä imestyi tsiigaamaan hurmaava nelikko - kuulemma nimeltään White Flame. Nää jätkät tuntui olevan meidän kanssa samalla aaltopituudella ja tuntuivat muutenkin mukavilta jäbiltä. Puhuttiin siinä, että pitää nähdä toistekin ja saada yhteistä keikkaa. Itse perustan hyvin paljon kunnollisen kitarasoundin perään ja Anthonin kanssa oli hauska jauhaa niistäkin jutuista. No siinä vierähti vähän aikaa ja sitten Vince soittaa mulle, että diggaanko mä bändistä nimeltä Aerosmith. No diggaan ihan helvetisti! Sitten se kysyi, että lähdenkö skulaan Aerosmith-coverbändiin. Messissä olisi Vince, Anthon ja Jony. Ajatus kuullosti täydelliseltä. Bullet Riden Kulaus tarttu bassoon ja siinähän sitä sitten oltiin. Ragdoll oli syntynyt. Meitsi sai Mr. Whitfordin roolin ja olin siitä todella pähkinöinä. Vähän tän jälkeen Bullet Ride oli kuitenkin aika pistää telakalle ja niin meitsille jäi luppoaikaa. Olin itsekin aina kelannut, että White Flamen livesoundiin sopisi toinenkin kitara ja kun mut pyydettiin messiin, en pahemmin epäröinyt.”
Millaista on olla ja soittaa tämän bändin kanssa?
”Coolia. White Flamen kanssa on aina hauskaa, mikä on tärkeää. Nämä jäbät on just sopivasti sekopäitä, mutta tajuaa myös mitä musiikin tekeminen vaatii. En olis hetkeäkään porukassa, joka ei tekisi hommaa rakkaudesta lajiin. Kattokaa nyt näitä jätkiä lavalla ja kelatkaa, että onko siistiä!”
Ja loppuun vapaa sana jos haluat purkaa sydäntäsi?
”Ilu Fagerströmin sanoin: ”Jos sulla on se juttu, niin pidä se juttu.”
Siinä lyhykäisyydessään livemiehemme Mr. Laz! Seuraavan kerran hän rockailee White Flamessa Simerockissa ja Tammerfesteillä joten älä missaa keikkoja!
Nyt on sitten kesäkin lähtenyt käyntiin ja ensimmäiset kesän keikat takana. Loppukevvästä oltiin Bloodpittien kanssa Tre:n Klubilla mikä ikäänkuin starttasi kesämeiningit ainakin henk.koht. (vaikka Euroopassa saatiinkin jo varaslähtö :) ). Monesti ollaan ko. lavalle noustu, mutta tuolloin oli kyllä hyvä vetää Sunnuntaista huolimatta. Osa keikan nähneistä sanoi, että oli kuulema parhaita Klubin vetoja ikinä. Meininki oli kyllä mukava ja Pietulle viel kiitos vaffarilainasta. Meillä oli myös mukana sessiomuusikkomme "random sexi-setä" mr.Laz L. stratoineen mikä toi isonnusta meininkeihin. Tosin Sammye tais hukata säröpedaalinsa johonkin, et jos joku löytää niin let him know.
Helteisen ja lugnin koulujenpäätös vkl:n jälkeen lähettiin Vincen kanssa Uuskarlebyhyn Songwriter Campille tekemään hittiralleja Suomenruotsalaisten kanssa, sekä muutamien Tanska, Britti ja Itävaltalaisten kanssa. Oli mielenkiintoinen kokemus, kahtellaan mitä tuotoksista seuraa. Sieltä sitten melkein suoraan Kuopioon ja Imatralle keikoille. Miltei kesäisessä Kuopiossa oli jälleen mukavaa, jotenkin diggaan kaupungista ja ihmiset Kuopiossa on pääsääntöisesti mukavia. Keikka oli f.i.n.e, sillä yleisössä näkyi heiluvia lantioita mikä aiheuttaa bändissä ainostaan hyviä fiboja. Vähän arvelutti että missähän kunnossa kitarataiteilija on viikon istumisen, nestetankkauksen ja säännölisten aterioiden jälkeen, mutta kyl se siitä taas lähti. Lavasoundissa oli jotain pientä hämärää ja kuulemma oikeanpuoleinen PA oli ollut alussa pimeenä vähän aikaa, mutta muuten Henry's Pubin ilta oli oikein onnistunut.
Seuraavana päivänä hotelliaamiaisen jälkeen (jossa tiettävästi vaan Sammye kävi) roudattiin kamat ulos ja huomattiin että auton keskuslukitus on pimeenä, joten ei saatu takaovia auki. Jony sääti vartin puhelimessa jotain ja jossain vaiheessa kuului tuttu "HAA!" ja sulakkeet meni vaihtoon. Tällävälin muu orkesteri korjas autotilannetta juomalla lonkeroa nurtsilla, hehe :) Tällä rundilla on kyllä ollu poikkeuksellisen paljon autoongelmia. Kaasuvaijeri irronnu, tuulilasi hajonnu, ajotietokone pimeenä ja nää lukkotroublesit. Ja joku väitti että Peven Liskoon ei voi luottaa, vittu, meillä se toimi aina!
Päästiin sitten pienen viivästyksen jälkeen ajaan kohti Imatraa. Vettä sato kokomatkan ja tuntu että ei olla koskaan perillä, sillon kyllä vitutti. Saavuttiin WooDoon eteen vähän myöhässä, mutta iloinen tihkusade kyllä kompensoi tilannetta..or not. Baari oli uudistunut täysin sitten viimevierailun. Lava oli mukavan kokoinen ja hyvä soundinen. Ainoastaan muu tila vähän soi hassusti joten Snare ainakin kuullosti enemmän tai vähemmän oudolta. Itse lavalla oli saatanan hyvä soundi ja oli mukava vetää. Riderit oli luettu ja puitteen oli enemmän kuin kohdallaan, poppari on helppo tehdä onnelliseksi. Yömestana oli uusi bandflatti yläkerrassa, missä oli poreamme, sauna, takka, bilis, 4 makuuhuonetta jne jne. F'kin awesome! Tais mennä aamuun asti.. Ainakin teknikkomme M.Arkku pisti vielä aamu 7 uudet vedet altaaseen ja Beatlesit soimaan.. Keikka oli ihan hyvä, itse ainakin soitin aika timmin vedon "rokkipoliiseista" pääosin koostuvalle yleisölle :)
Seuraavana päivänä kesähelle oli saavuttanut itäsuomenkin ja saatiin mukavan lämmin roudaus jonkun paikallisen tärkeän Eskon kompatessa kommenteillaan ja saunamainen kotimatka. Onneks Vincen täsmäostos "pornolaulu cd" mahtavine hanuri, viulu ja basso juttuineen teki matkasta siedettävämmän. Yhteislaulu raikasi ja omenasiideri oli suosiossa. Mukava reissu kaikkineen, kyllä kesä on vuoden parasta aikaa. Homma jatkuu taas parinviikon päästä ja heinäkuussa on sitten edessä muutamat festaritkin! Toivottavasti näemme keikoilla ja saadaan nauttia hyvistä meiningeistä.
~A~
Kesän keikkoja:
26.6.2009 - Sysmä, Summer Party (private show) 27.6.2009 - Sysmä, Summer Party (private show) 10.7.2009 - Simerock Festival, Rovaniemi 11.7.2009 - Tammerfest, Noste-lava, Tampere 16.7.2009 - Jagger Club, St. Petersburg, RUSSIA 24.7.2009 - Semifinal, Helsinki 25.7.2009 - Räikkärock, Ylöjärvi 14.8.2009 - Kustaa III, Tampere
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Jony kun hoitelee tuota ulkomaankielistä blogia (loogistahan tuo!) niin voisin sitten toisella kotimaisella pari riviä heitellä. Tällä hetkellä vietämme välipäivää Sveitsin Zürichissa. Meikä hörppii kahvia eilisen venuen takahuoneessa. Keitinpä muuten itte nuo kahvit, koskahan viimeks ja koskahan seuraavaks niin..? Veikkaisin että kohta alkaa muutkin soturit valumaan mestoille suihkuilemaan ja nettailemaan.
Eilen oli ensimmäinen näistä Sveitsin vedoista ja keikkaa ennen tein yhden haastattelun johonkin nettiradioon. Lojse Show taisi olla nimeltään. Netistä löytynee. No, anyway. Kaikenlaisia outouksia se kyseli ja kun olin vielä vähän horkassa kaikesta matkustamisesta niin ittelläkin irtosi suusta kaikkea minkä järkevyydestä voidaan olla... no ei kyllä kovin montaa mieltä. Kaveri muun muassa halus tietää mitä mun iPodissa on TOP3-biisit. No eihän mulla mitään podia oo, levyjä kuuntelen reissussa. Sit jotain kun piti keksiä ni heittelin lotolla mitä ekana tuli mieleen ja yks niistä oli paljon meidän autossa ja Anthonin kännyssä soinut Anna Eriksonin ja Donny Olkkolan Juliet ja Joonatan. Sit kun yritin paikkailla et älä nyt sitä pistä ni homma käänty päälaelleen ja sit se lupautu soittamaan rallin showssaan. Siinä on sitten ulkomaan Ulla ihmeissään että mikähän juttu tää on. Ja niille jotka ei tiedä rallia niin käykäähän pähkäilemässä: http://www.youtube.com/watch?v=vzPm86ha_sE
Vähän voisin turista noista keikoista ja seteistä mitä ollaan vedetty. Lämppärin roolissa ollaan soitettu aika tiivistahtisia, noin 40min settejä joten pääpaino on ollut tunnetummissa biiseissä ja suoraviivaisemmassa kamassa. Ekalta levyltä ollaan vedetty tietysti nimibiisiä ja Hour of Emptinessia ja lisäksi hienosti ulkomailla aina toiminutta The World We Live Iniä. Aika usein tuo TWWLI on tullut kakkosena Tall Thin Inin jälkeen. Tuntuvat olevan aika hyvä pari. Tosin aina ei jaksa vetää samaa järjestystä joten katsotaan miten loput keikat muodostuvat. Rockhardin perinteeksi muodostunut jamiosio on kokenut muodonmuutoksen kun löydettiin maailman paras musavideo: http://www.youtube.com/watch?v=msE9GI8oy-k Eli siis pientä piirakanmaistelua suoritellaan täällä eurolandiassa näin musiikillisessa mielessä. (Siitä tulikin mieleen että mitens sitten ko kotia pääsee...)
Lainoina ollaan taas vähän testailtu paria uutta rallia. Toinen on helsinkiläis-jyväskyläläisen soitin,- ja lauluorkesteri Private Linen Evil Knievel Factor. Se on musta hieno ralli! Ei ehkä kauheen usein tulla sitä soitteleen, mutta toimii vähän samanlaisena kuin viime rundilla soitettu Bloodpitin Out To Find You. Eli samalla vähäsen saa salaa diggailla kesken keikkansa hienoa matskua mitä kaikki ei välttis ihan viime aikoina ole muistanut kuunnella.
Toinen ennen vetämätön biisi onkin sitten semmoselta bändiltä mitä en ois ikinä arvannu vetäväni. Nimittäin MetallicAlta. Sehän on se bändi jota kaikki amisviikset reenaa himassa ja soittaa autotallissa 16-vuotiaana kun on pakko tilistä ihan erkkinä ja simona. Ei ihan meidän saundia. PAITSI ETTä; nuo Load ja ReLoad on niin meikäläiseen ukkoavaa hard rockia että ei vaan pysty olemaan fanaamatta. Tajuttoman kova levyjä, ja sieltä yks biisi ylitse muiden: Fuel. Biisi lienee vastine viime rundin Train of Concequensesille, ja meillä on tapana heittää tommoset kaverit settiin kun ollaan vähän kundivoittosemmissa mestoissa. Vaikka kukapa nainen ei lämpenisi sille Huuu Jehheee-kohalle just ennen sooloa =)
Semmosia muzakkeja täällä ainakin toistaiseksi. Meidät tuntien me kuitenkin varmaan vedetään paletti uusiks jo seuraavalla kerralla, ja sitten kun vikalla keikalla soitellaan sellasta 75minuuttia niin voi olla että se kuuluisa vartin soolo sieltä saapuu meitä viihdyttämään. Mutta sitä odotellessa, ottakaa iisisti ja pidetään kontaktia!
"I got this job from Sammye on spring 2010 and interested right away! It's not usul that people have thought all the details before they come to talk to the luthier. After a short discussion and very few adjustments we ended on these main specs:
Luthier Petter Repo and one more happy customer with his new toy
+Laz2.jpg)
