“Good morning, darling. I trust you slept well. I hope I wasn't too much of an animal.
- Come. Hold me.
- You know I will!”
Heräsin juuri marraskuuhun ja puhaltelin saippuakuplia piipustani… NOT!
Mutta tajusin, että lokakuu viuhahti ohi keikkaillessa, sekä kikkaillessa ja että vuoden viimeiset vedot on edessä.
Kulunut kuukausi oli bändille hyvä parin hiljaisemman kuukauden jälkeen. Heitettiin ihan timmejä vetoja, erityisesti jo hypetetyn Pietarin lisäksi Hml:sta jäi yllättävän hyvä fiba ja Tampereen lost in music veto Doggarissa oli mukavaa surinaa. Kuunalussa ilmestynyt single/video Frontrow Girl:kin on viihtynyt kuukauden listalla ihan hyvin, mikä tietysti lämmittää yöpakkasien vastapainoksi nelikkomme tervehenkisiä mieliä.
Nyt on siis edessä vuoden viimeiset vedot Jyväskylässä ja Tampereella, eli jos hamuaa nähdä ”TBD-kiertueen” setin, alkaa olemaan viimeisiä mahdollisuuksia katsastaa meininki, suosittelen.
Loppuvuosi ja talvi tuleekin varmasti menemään uusien biisien parissa. Hyvällä alulla myö ollaankin jo, kun puolentusinaa demoa ja hirveä läjä riffejä & ideoita on jo muodostunut. Huojentavaa on ollut huomata, että vielä irtoo, eli hyvän olosta ns. perus-WF kamaa on jo tuloillaan ja pari stygee minkä ympärille on hyvä alkaa rakentaan sitten lisää.
Eli siispä, näkyillään loppuviikosta!
White Flame rokotukset epidemiaa/pandemiaa vastaan ja puolesta:
05.11.2009, (FIN) Tampere, Jack the Rooster
06.11.2009, (FIN) Jyväskylä, Redneck
21.11.2009, (FIN) Tampere, Pub Ahjo
-Vince ja Anthon acoustic Hurdy-Gurdy setti-
~A~
maanantai 2. marraskuuta 2009
lauantai 10. lokakuuta 2009
Eturivin Minkkiä ja Japania.
Hell yeah!
Saatiin vihdoinkin uusi single, sekä video julkaistuksi ja palatessamme takaisin Suomeen huomasimme iloksemme että biisihän on ehtinyt jo singlelistan ja latauslistan sijalle #2!!!
Video on hyvin bändin näköinen ja ilmeisesti Tekin olette pitäneet siitä ainakin palautteesta päätellen, kiitos siitä!
Tällä kertaa videon käsikirjoitti ja organisoi pitkälti bändi itse, pääseppänä holis..solisti Vince. Minusta se näkyykin positiivisesti videon meiningissä. WF:n videoteollisuuskin on kärsinyt inflaatiosta, kun vertaa edellisiin budjetteihin, mutta tästä huolimatta lopputuloksesta saatiin näyttävä.
Video saatiin kuvattua päivässä 12h aikana, mikä oli myös ennätysnopea kuvaustahti. Aikaisemmin ollaan päästy 16h ja ylikin, sekä useampaan päivään.
Videokuvauksethan ovat rankkoja repäisyjä, niin tälläkin kertaa. Kukonlaulun aikaan ylös ja maskiin, jonka jälkeen riehutaan saman biisin tahdissa päivä, kivaaa! =) Mutta silti jäi hyvät fibat kun hommat eteni melko jouheasti ja näki että saatiin hyvän näköistä kuvaa kertaheitolla, sekä tärkeintä, että saatiin nauttia erittäin viehättävästä naisvaltaisesta seurasta! :)
Pienten viivästysten jälkeen saatiin leikkaukset, editit, sekä loppukäsittelyt valmiiksi ja video pihalle, mahtavuutta.
Kiitos työryhmälle ja kaikille videossa mukana olleille, ihanille ihmisille!
Pidetään biisi listoilla niin eiköhän se Voicekin sitten sitä videota jossain vaiheessa näytä. :)
Biisin voit ladata:
iTunes: http://itunes.apple.com/WebObjects/MZStore.woa/wa/viewAlbum?i=307903123&id=307903098&s=143447
Tai näistä: http://www.latauslista.fi/osta/white%20flame/frontrow%20girl
Frontrow Girl!
Levyä Japaniin!
Taannoin Japanilainen Some Echoes -lafga otti yhteyttä kaksi edellistä albumiamme julkaisseeseen North&South:iin ja ilmoitti kiinnostuksensa julkaista White Flame:a Japanissa. Neuvotteluiden jälkeen asiasta tuli totta ja WF:n ensimmäinen julkaisu nousevan auringon maassa näkee päivänvalon 4. Marraskuuta.
Levy kantaa nimeä "RockHard" ja se on siis yhdistelmä Yesterday's Newssin ja Tour Bus Diaresin biisejä. Tämä on maan tapa tehdä omat julkaisunsa ja mikäpäs siinä, pääasia että soi! :)
Some Echoes on aikaisemmin julkaissut lähinnä Amerikkalaisia indiebändejä ja nyt he halusivat laajentaa julkaistavia artisteja pohjoismaihin. Meidän kannaltamme tietysti on mukava, että ensimmäiseksi julkaisuksi he halusivat White Flame:n ja uskovat bändimme mahdollisuuksiin siellä.
Levylle päätyi seuraavat biisit:
Gun, Hour of Emptiness, RockHard, Frontrow Girl, Twins, Certainly Something, Tall Thin In, Kill The Radio, The Ground, S.I.C., Dancing With Her Sister, Life We Never Had, + 2 musiikkivideota.
Hyvä, että saadaan Euroopan lisäksi musiikkia pihalle myös Japanissa. Toivottavsti jengi sitten löytää ja päästään tulevaisuudessa tekemään vähän promokeikkaakin sinne.
Ja erittäin mielenkiintoista olisi saada levyn loppupainos käsiinsä ja saada tietää miten lyriicat on käännetty Japaniksi ;)
Tällaista tänään. Äänestäkää, puhukaa, mölytkää bändistä ja tulkaa keikoille. We're alive again!
Seuraavat keikat:
10.10.2009, (FIN) Forssa, Blue Pool (acoustic)
13.10.2009, (FIN) Helsinki, On the Rocks
16.10.2009, (FIN) Hämeenlinna, Suisto-klubi
22.10.2009, (FIN) Tampere, Lost in Music, Dog's Home
06.11.2009, (FIN) Jyväskylä, Redneck
~Anthon~
Saatiin vihdoinkin uusi single, sekä video julkaistuksi ja palatessamme takaisin Suomeen huomasimme iloksemme että biisihän on ehtinyt jo singlelistan ja latauslistan sijalle #2!!!
Video on hyvin bändin näköinen ja ilmeisesti Tekin olette pitäneet siitä ainakin palautteesta päätellen, kiitos siitä!
Tällä kertaa videon käsikirjoitti ja organisoi pitkälti bändi itse, pääseppänä holis..solisti Vince. Minusta se näkyykin positiivisesti videon meiningissä. WF:n videoteollisuuskin on kärsinyt inflaatiosta, kun vertaa edellisiin budjetteihin, mutta tästä huolimatta lopputuloksesta saatiin näyttävä.
Video saatiin kuvattua päivässä 12h aikana, mikä oli myös ennätysnopea kuvaustahti. Aikaisemmin ollaan päästy 16h ja ylikin, sekä useampaan päivään.
Videokuvauksethan ovat rankkoja repäisyjä, niin tälläkin kertaa. Kukonlaulun aikaan ylös ja maskiin, jonka jälkeen riehutaan saman biisin tahdissa päivä, kivaaa! =) Mutta silti jäi hyvät fibat kun hommat eteni melko jouheasti ja näki että saatiin hyvän näköistä kuvaa kertaheitolla, sekä tärkeintä, että saatiin nauttia erittäin viehättävästä naisvaltaisesta seurasta! :)
Pienten viivästysten jälkeen saatiin leikkaukset, editit, sekä loppukäsittelyt valmiiksi ja video pihalle, mahtavuutta.
Kiitos työryhmälle ja kaikille videossa mukana olleille, ihanille ihmisille!
Pidetään biisi listoilla niin eiköhän se Voicekin sitten sitä videota jossain vaiheessa näytä. :)
Biisin voit ladata:
iTunes: http://itunes.apple.com/WebObjects/MZStore.woa/wa/viewAlbum?i=307903123&id=307903098&s=143447
Tai näistä: http://www.latauslista.fi/osta/white%20flame/frontrow%20girl
Frontrow Girl!
Levyä Japaniin!
Taannoin Japanilainen Some Echoes -lafga otti yhteyttä kaksi edellistä albumiamme julkaisseeseen North&South:iin ja ilmoitti kiinnostuksensa julkaista White Flame:a Japanissa. Neuvotteluiden jälkeen asiasta tuli totta ja WF:n ensimmäinen julkaisu nousevan auringon maassa näkee päivänvalon 4. Marraskuuta.
Levy kantaa nimeä "RockHard" ja se on siis yhdistelmä Yesterday's Newssin ja Tour Bus Diaresin biisejä. Tämä on maan tapa tehdä omat julkaisunsa ja mikäpäs siinä, pääasia että soi! :)
Some Echoes on aikaisemmin julkaissut lähinnä Amerikkalaisia indiebändejä ja nyt he halusivat laajentaa julkaistavia artisteja pohjoismaihin. Meidän kannaltamme tietysti on mukava, että ensimmäiseksi julkaisuksi he halusivat White Flame:n ja uskovat bändimme mahdollisuuksiin siellä.
Levylle päätyi seuraavat biisit:
Gun, Hour of Emptiness, RockHard, Frontrow Girl, Twins, Certainly Something, Tall Thin In, Kill The Radio, The Ground, S.I.C., Dancing With Her Sister, Life We Never Had, + 2 musiikkivideota.
Hyvä, että saadaan Euroopan lisäksi musiikkia pihalle myös Japanissa. Toivottavsti jengi sitten löytää ja päästään tulevaisuudessa tekemään vähän promokeikkaakin sinne.
Ja erittäin mielenkiintoista olisi saada levyn loppupainos käsiinsä ja saada tietää miten lyriicat on käännetty Japaniksi ;)
Tällaista tänään. Äänestäkää, puhukaa, mölytkää bändistä ja tulkaa keikoille. We're alive again!
Seuraavat keikat:
10.10.2009, (FIN) Forssa, Blue Pool (acoustic)
13.10.2009, (FIN) Helsinki, On the Rocks
16.10.2009, (FIN) Hämeenlinna, Suisto-klubi
22.10.2009, (FIN) Tampere, Lost in Music, Dog's Home
06.11.2009, (FIN) Jyväskylä, Redneck
~Anthon~
St. Petersburg!
Nonni,
nyt on ensivisiitti tehty suureen ja mahtavaan itänaapuriin. Pietarissa käytiin vetämässä keikka JaggerClub nimisessä mestassa, excellent. Edellisyönä lähdettiin aamu 3:lta ajamaan harmaassa kelissä kohti harmaata rajaa kun paikallinen shuttledriver nouti meidät Volkswagenilla Tampereen pyhimmästä, WF treenikseltä.
Rajan ylityskin meni ihan hienosti, vaikka en tiedä miksi sellaset taskukokoiset virkamieslaput täytyy kirjotella siinä vielä uudestaan vaikka kerran ne on jo A4:na ennakkoon tehty. Noh, eipä siinä, leimat lappuihin ja kolmen tarkastuspisteen kautta sitten uusille teille. Sammye ainakin diggas rajallaolosta kun näki legendaarisia koppalakkisankareita suuren joukon. Huomioitavaa oli myös tieverkoston muutuuminen aidan tuollapuolen, kumpaan suuntaan? Find out.
Päästiin hyvissäajoin mestoille ja roudattiin kamat sisään. Huomattiin iloksemme että klubi oli hyvin akustoitu, hyvällä lavalla ja valoilla varustettu ihan oikea keikkapaikka ja tämä jos mikä nostaa aina fiiliksiä. Ei siis mikään "perus luola".
Vaikka kommunikaatio olisi voinut olla vielä vähän kansainvälisempää, hommat kyllä toimi erittäin jees. Eli oliko vieraskoreutta vai ymmärsivätkö vain muusikon realiteetit, mutta safgat ja juomat tarjoiltiin heti kun oltiin saatu kamat sisään, mikä oli mahtavuutta. Ateria vedettiin vielä pitkän kaavan mukaan, eli oli alkupalat, alkukeitot, päähommat ja jälkkärit. Ja lisäksi ruuat olivat vielä äärettömän maittavia. Klubilla oli myös oma olutpanimo missä he valmistivat Jaggerolutta, mikä oli myös kelpo kamaa. Jälkiruuan jälkeen rohkenin pyytää, kuinkas muutenkaan, Vodkaa. Pieneksi hämmästykseksi huomattiin että paikallinen promoottori ja joku toinen ravintola henkilö joutuivat pitämään viikkopalverin pyyntöni tähden, mutta kyllähän ne hanat sitten aukesivat.
No joo, soundchekit tehtiin ja pääsimpä kikkailemaan oikein kunnon stackilläkin, täysiä. Sitten local support (herjoja jamppoja :) ) aloitti omansa ja myö lährettihin suamalaiseen tapaan hakemahan sitä mitä parhaiten osataa, eli viinaa =D
Lähtikö taas järki? Tä? alk. 2e vodka pullo, rairai.
Jees, noustiin lavalle vähän myöhässä, kun läppäri venytti aloitustaan, mutta jahka päästiin pamauttaan homma käyntiin niin kyllä lähti.
Kyllä kun 1,5h setin aijan mimmit joras ja äijät mossas, niin mikäs siinä vedellessä ja vielä encoret päälle. Top3 keikkoja tälle vuodelle. Bändi oli kyllä hyvä, vaikka edellisestä yhteisestä hetkestä oli kuukausi jo kulunut.
Vedettiin muutama harvemminkin soitettu biisi ja tietysti parit coverit. Eiköhän se Metallican Fuel sitten viimeistään räjäyttänyt katon setin lopussa :)
Keikan jälkeen perus jubailuja, kuvauksia ja rairai! Ja mikä parasta, klubi toi vielä pihviateriat, erittäin suolaisilla perunoilla. Oli kyllä hauskaa porukkaa nuo paikalliset, hyvin tultiin juttuun ja tulivat rohkeasti ja fiksusti juttelemaankin. Paikallinen promoottorikin oli erittäin vaikuttunut näkemästään, joten eiköhän homma uusiudu tulevaisuudessa. Hypetti jopa niin, että pestiin kuulema hänen Suomalainen suosikki bändinsäkin, se on kai jo ihan hyvä.
Kotimatkalla sitten tyhjennettiin varastoja niin että ei ole ylikuormaa rajalle saapuessa. Jotain erikoishärväystä taas 3 tarkistuspisteen matkalla, mutta kai se on joku traditio ”step out of the car” ”passport, passport”. Poiminta keskustelusta:
Sammye: "Mites passintarkastus 5 kertaa rajalla takaisintullessa?"
M.Arkku: "Se on olennaista, asiat voi muuttua kymmenen metrin aikana."
Anyways, mahtava fiilis jäi, järjestelyt ja keikkailut toimi. Kiitos JaggerClub, Kiitos yleisö ja Kiitos St.Petersburg!
~A~
Miehet maailmalla, klikkaa kuvaa saadaksesi kokokuva.
nyt on ensivisiitti tehty suureen ja mahtavaan itänaapuriin. Pietarissa käytiin vetämässä keikka JaggerClub nimisessä mestassa, excellent. Edellisyönä lähdettiin aamu 3:lta ajamaan harmaassa kelissä kohti harmaata rajaa kun paikallinen shuttledriver nouti meidät Volkswagenilla Tampereen pyhimmästä, WF treenikseltä.
Rajan ylityskin meni ihan hienosti, vaikka en tiedä miksi sellaset taskukokoiset virkamieslaput täytyy kirjotella siinä vielä uudestaan vaikka kerran ne on jo A4:na ennakkoon tehty. Noh, eipä siinä, leimat lappuihin ja kolmen tarkastuspisteen kautta sitten uusille teille. Sammye ainakin diggas rajallaolosta kun näki legendaarisia koppalakkisankareita suuren joukon. Huomioitavaa oli myös tieverkoston muutuuminen aidan tuollapuolen, kumpaan suuntaan? Find out.
Päästiin hyvissäajoin mestoille ja roudattiin kamat sisään. Huomattiin iloksemme että klubi oli hyvin akustoitu, hyvällä lavalla ja valoilla varustettu ihan oikea keikkapaikka ja tämä jos mikä nostaa aina fiiliksiä. Ei siis mikään "perus luola".
Vaikka kommunikaatio olisi voinut olla vielä vähän kansainvälisempää, hommat kyllä toimi erittäin jees. Eli oliko vieraskoreutta vai ymmärsivätkö vain muusikon realiteetit, mutta safgat ja juomat tarjoiltiin heti kun oltiin saatu kamat sisään, mikä oli mahtavuutta. Ateria vedettiin vielä pitkän kaavan mukaan, eli oli alkupalat, alkukeitot, päähommat ja jälkkärit. Ja lisäksi ruuat olivat vielä äärettömän maittavia. Klubilla oli myös oma olutpanimo missä he valmistivat Jaggerolutta, mikä oli myös kelpo kamaa. Jälkiruuan jälkeen rohkenin pyytää, kuinkas muutenkaan, Vodkaa. Pieneksi hämmästykseksi huomattiin että paikallinen promoottori ja joku toinen ravintola henkilö joutuivat pitämään viikkopalverin pyyntöni tähden, mutta kyllähän ne hanat sitten aukesivat.
No joo, soundchekit tehtiin ja pääsimpä kikkailemaan oikein kunnon stackilläkin, täysiä. Sitten local support (herjoja jamppoja :) ) aloitti omansa ja myö lährettihin suamalaiseen tapaan hakemahan sitä mitä parhaiten osataa, eli viinaa =D
Lähtikö taas järki? Tä? alk. 2e vodka pullo, rairai.
Jees, noustiin lavalle vähän myöhässä, kun läppäri venytti aloitustaan, mutta jahka päästiin pamauttaan homma käyntiin niin kyllä lähti.
Kyllä kun 1,5h setin aijan mimmit joras ja äijät mossas, niin mikäs siinä vedellessä ja vielä encoret päälle. Top3 keikkoja tälle vuodelle. Bändi oli kyllä hyvä, vaikka edellisestä yhteisestä hetkestä oli kuukausi jo kulunut.
Vedettiin muutama harvemminkin soitettu biisi ja tietysti parit coverit. Eiköhän se Metallican Fuel sitten viimeistään räjäyttänyt katon setin lopussa :)
Keikan jälkeen perus jubailuja, kuvauksia ja rairai! Ja mikä parasta, klubi toi vielä pihviateriat, erittäin suolaisilla perunoilla. Oli kyllä hauskaa porukkaa nuo paikalliset, hyvin tultiin juttuun ja tulivat rohkeasti ja fiksusti juttelemaankin. Paikallinen promoottorikin oli erittäin vaikuttunut näkemästään, joten eiköhän homma uusiudu tulevaisuudessa. Hypetti jopa niin, että pestiin kuulema hänen Suomalainen suosikki bändinsäkin, se on kai jo ihan hyvä.
Kotimatkalla sitten tyhjennettiin varastoja niin että ei ole ylikuormaa rajalle saapuessa. Jotain erikoishärväystä taas 3 tarkistuspisteen matkalla, mutta kai se on joku traditio ”step out of the car” ”passport, passport”. Poiminta keskustelusta:
Sammye: "Mites passintarkastus 5 kertaa rajalla takaisintullessa?"
M.Arkku: "Se on olennaista, asiat voi muuttua kymmenen metrin aikana."
Anyways, mahtava fiilis jäi, järjestelyt ja keikkailut toimi. Kiitos JaggerClub, Kiitos yleisö ja Kiitos St.Petersburg!
~A~
Miehet maailmalla, klikkaa kuvaa saadaksesi kokokuva.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Mies EJ Straton takana!
Jos olet eksynyt viimeaikoina Tampereen ja Turun Klubi-keikoillemme, tai viimevuonna Pakkahuoneen keikoille, olet saattanut ihmetellä kuka on se kuuma jäbä vintagekamoineen Sammyen vieressä. Olemme kuulleet, että jotkut Teistä ovat olleet ihmeissään että onko White Flameen tullut viides jäsen vai mitä vittua tapahtuu? Näin ollen haluammekin esitellä tämä mystisen miehen, joka on meidän kanssa lavalla heilunut.
Nonni, kuka, mitä ja miksi? Kerro hieman itsestäsi?
”Hei, olen Laz ja olen kitaristi ja soundinisti Tampereelta. Rakastan kitaroita ja sitä, miten niiden kautta saa välitettyä niin isoja fiiliksiä. En pidä itseäni muusikkona sessiomiehen perikuvana, enkä halua sellaiseksi tulla. White Flamen kanssa skulaaminen olkoon poikkeus, koska... no jumalauta kun se on White Flame!”
”Meitsi ei myöskään ole mikään kitara-akrobaatti tai maailman nopein tiluttaja. Mielummin soitan vain sen, millä oikeasti on jotain merkitystä. White Flamessa olen kasvattamassa bändin livesoundia, mikä sopii mulle hyvin. Uusien juttujen kokeileminen on mahtavaa ja silleen asiat rullaa eteenpäin. Mulle tulee hyvä fiilis, kun onnistuu joskus loihtimaan vahvarista jotain oman kuuloista, jota muut ei ole aiemmin keksineet. Jos se vielä kuulostaa hyvältä, niin aina parempi :) Mut saa suuttumaan vittumaisella musiikilla, mutta toisaalta mut saa hyvälle päälle hyvällä musiikilla. Siinä se.”
Kuinka päädyit näiden jamppojen joukkoon?
”Muutama vuosi sitten olin laittamassa pystyyn bändiä, joka soittaisi mahdollisimman vilpitöntä ja maanläheistä rockia. Tuloksena oli bändi nimeltä Bullet Ride. Se lähti menemään hyvin, koska duunasimme sitä helvetin tosissaan. Me päästiin hyvin keikkailun makuun ja jossain vaiheessa bändin alkuaikoina YO:lle meitä imestyi tsiigaamaan hurmaava nelikko - kuulemma nimeltään White Flame. Nää jätkät tuntui olevan meidän kanssa samalla aaltopituudella ja tuntuivat muutenkin mukavilta jäbiltä. Puhuttiin siinä, että pitää nähdä toistekin ja saada yhteistä keikkaa. Itse perustan hyvin paljon kunnollisen kitarasoundin perään ja Anthonin kanssa oli hauska jauhaa niistäkin jutuista. No siinä vierähti vähän aikaa ja sitten Vince soittaa mulle, että diggaanko mä bändistä nimeltä Aerosmith. No diggaan ihan helvetisti! Sitten se kysyi, että lähdenkö skulaan Aerosmith-coverbändiin. Messissä olisi Vince, Anthon ja Jony. Ajatus kuullosti täydelliseltä. Bullet Riden Kulaus tarttu bassoon ja
siinähän sitä sitten oltiin. Ragdoll oli syntynyt. Meitsi sai Mr. Whitfordin roolin ja olin siitä todella pähkinöinä. Vähän tän jälkeen Bullet Ride oli kuitenkin aika pistää telakalle ja niin meitsille jäi luppoaikaa. Olin itsekin aina kelannut, että White Flamen livesoundiin sopisi toinenkin kitara ja kun mut pyydettiin messiin, en pahemmin epäröinyt.”
Millaista on olla ja soittaa tämän bändin kanssa?
”Coolia. White Flamen kanssa on aina hauskaa, mikä on tärkeää. Nämä jäbät on just sopivasti sekopäitä, mutta tajuaa myös mitä musiikin tekeminen vaatii. En olis hetkeäkään porukassa, joka ei tekisi hommaa rakkaudesta lajiin. Kattokaa nyt näitä jätkiä lavalla ja kelatkaa, että onko siistiä!”
Ja loppuun vapaa sana jos haluat purkaa sydäntäsi?
”Ilu Fagerströmin sanoin: ”Jos sulla on se juttu, niin pidä se juttu.”
Siinä lyhykäisyydessään livemiehemme Mr. Laz! Seuraavan kerran hän rockailee White Flamessa Simerockissa ja Tammerfesteillä joten älä missaa keikkoja!
10.07.2009, (FIN) Rovaniemi, Simerock Festival
- Showtime 3:00pm (klo. 15:00)
11.07.2009, (FIN) Tampere, Tammerfest, Noste-lava
- Showtime 7:20pm (klo. 19:20)
+Laz2.jpg)
Nonni, kuka, mitä ja miksi? Kerro hieman itsestäsi?
”Hei, olen Laz ja olen kitaristi ja soundinisti Tampereelta. Rakastan kitaroita ja sitä, miten niiden kautta saa välitettyä niin isoja fiiliksiä. En pidä itseäni muusikkona sessiomiehen perikuvana, enkä halua sellaiseksi tulla. White Flamen kanssa skulaaminen olkoon poikkeus, koska... no jumalauta kun se on White Flame!”
”Meitsi ei myöskään ole mikään kitara-akrobaatti tai maailman nopein tiluttaja. Mielummin soitan vain sen, millä oikeasti on jotain merkitystä. White Flamessa olen kasvattamassa bändin livesoundia, mikä sopii mulle hyvin. Uusien juttujen kokeileminen on mahtavaa ja silleen asiat rullaa eteenpäin. Mulle tulee hyvä fiilis, kun onnistuu joskus loihtimaan vahvarista jotain oman kuuloista, jota muut ei ole aiemmin keksineet. Jos se vielä kuulostaa hyvältä, niin aina parempi :) Mut saa suuttumaan vittumaisella musiikilla, mutta toisaalta mut saa hyvälle päälle hyvällä musiikilla. Siinä se.”
Kuinka päädyit näiden jamppojen joukkoon?
”Muutama vuosi sitten olin laittamassa pystyyn bändiä, joka soittaisi mahdollisimman vilpitöntä ja maanläheistä rockia. Tuloksena oli bändi nimeltä Bullet Ride. Se lähti menemään hyvin, koska duunasimme sitä helvetin tosissaan. Me päästiin hyvin keikkailun makuun ja jossain vaiheessa bändin alkuaikoina YO:lle meitä imestyi tsiigaamaan hurmaava nelikko - kuulemma nimeltään White Flame. Nää jätkät tuntui olevan meidän kanssa samalla aaltopituudella ja tuntuivat muutenkin mukavilta jäbiltä. Puhuttiin siinä, että pitää nähdä toistekin ja saada yhteistä keikkaa. Itse perustan hyvin paljon kunnollisen kitarasoundin perään ja Anthonin kanssa oli hauska jauhaa niistäkin jutuista. No siinä vierähti vähän aikaa ja sitten Vince soittaa mulle, että diggaanko mä bändistä nimeltä Aerosmith. No diggaan ihan helvetisti! Sitten se kysyi, että lähdenkö skulaan Aerosmith-coverbändiin. Messissä olisi Vince, Anthon ja Jony. Ajatus kuullosti täydelliseltä. Bullet Riden Kulaus tarttu bassoon ja
siinähän sitä sitten oltiin. Ragdoll oli syntynyt. Meitsi sai Mr. Whitfordin roolin ja olin siitä todella pähkinöinä. Vähän tän jälkeen Bullet Ride oli kuitenkin aika pistää telakalle ja niin meitsille jäi luppoaikaa. Olin itsekin aina kelannut, että White Flamen livesoundiin sopisi toinenkin kitara ja kun mut pyydettiin messiin, en pahemmin epäröinyt.”
Millaista on olla ja soittaa tämän bändin kanssa?
”Coolia. White Flamen kanssa on aina hauskaa, mikä on tärkeää. Nämä jäbät on just sopivasti sekopäitä, mutta tajuaa myös mitä musiikin tekeminen vaatii. En olis hetkeäkään porukassa, joka ei tekisi hommaa rakkaudesta lajiin. Kattokaa nyt näitä jätkiä lavalla ja kelatkaa, että onko siistiä!”
Ja loppuun vapaa sana jos haluat purkaa sydäntäsi?
”Ilu Fagerströmin sanoin: ”Jos sulla on se juttu, niin pidä se juttu.”
Siinä lyhykäisyydessään livemiehemme Mr. Laz! Seuraavan kerran hän rockailee White Flamessa Simerockissa ja Tammerfesteillä joten älä missaa keikkoja!
10.07.2009, (FIN) Rovaniemi, Simerock Festival
- Showtime 3:00pm (klo. 15:00)
11.07.2009, (FIN) Tampere, Tammerfest, Noste-lava
- Showtime 7:20pm (klo. 19:20)
+Laz2.jpg)
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Såmmar är här
Vettä sataa ja.. välillä paistaakin.
Nyt on sitten kesäkin lähtenyt käyntiin ja ensimmäiset kesän keikat takana.
Loppukevvästä oltiin Bloodpittien kanssa Tre:n Klubilla mikä ikäänkuin starttasi kesämeiningit ainakin henk.koht. (vaikka Euroopassa saatiinkin jo varaslähtö :) ). Monesti ollaan ko. lavalle noustu, mutta tuolloin oli kyllä hyvä vetää Sunnuntaista huolimatta. Osa keikan nähneistä sanoi, että oli kuulema parhaita Klubin vetoja ikinä. Meininki oli kyllä mukava ja Pietulle viel kiitos vaffarilainasta. Meillä oli myös mukana sessiomuusikkomme "random sexi-setä" mr.Laz L. stratoineen mikä toi isonnusta meininkeihin. Tosin Sammye tais hukata säröpedaalinsa johonkin, et jos joku löytää niin let him know.
Helteisen ja lugnin koulujenpäätös vkl:n jälkeen lähettiin Vincen kanssa Uuskarlebyhyn Songwriter Campille tekemään hittiralleja Suomenruotsalaisten kanssa, sekä muutamien Tanska, Britti ja Itävaltalaisten kanssa. Oli mielenkiintoinen kokemus, kahtellaan mitä tuotoksista seuraa.
Sieltä sitten melkein suoraan Kuopioon ja Imatralle keikoille.
Miltei kesäisessä Kuopiossa oli jälleen mukavaa, jotenkin diggaan kaupungista ja ihmiset Kuopiossa on pääsääntöisesti mukavia. Keikka oli f.i.n.e, sillä yleisössä näkyi heiluvia lantioita mikä aiheuttaa bändissä ainostaan hyviä fiboja. Vähän arvelutti että missähän kunnossa kitarataiteilija on viikon istumisen, nestetankkauksen ja säännölisten aterioiden jälkeen, mutta kyl se siitä taas lähti.
Lavasoundissa oli jotain pientä hämärää ja kuulemma oikeanpuoleinen PA oli ollut alussa pimeenä vähän aikaa, mutta muuten Henry's Pubin ilta oli oikein onnistunut.
Seuraavana päivänä hotelliaamiaisen jälkeen (jossa tiettävästi vaan Sammye kävi) roudattiin kamat ulos ja huomattiin että auton keskuslukitus on pimeenä, joten ei saatu takaovia auki. Jony sääti vartin puhelimessa jotain ja jossain vaiheessa kuului tuttu "HAA!" ja sulakkeet meni vaihtoon. Tällävälin muu orkesteri korjas autotilannetta juomalla lonkeroa nurtsilla, hehe :)
Tällä rundilla on kyllä ollu poikkeuksellisen paljon autoongelmia. Kaasuvaijeri irronnu, tuulilasi hajonnu, ajotietokone pimeenä ja nää lukkotroublesit.
Ja joku väitti että Peven Liskoon ei voi luottaa, vittu, meillä se toimi aina!
Päästiin sitten pienen viivästyksen jälkeen ajaan kohti Imatraa. Vettä sato kokomatkan ja tuntu että ei olla koskaan perillä, sillon kyllä vitutti.
Saavuttiin WooDoon eteen vähän myöhässä, mutta iloinen tihkusade kyllä kompensoi tilannetta..or not.
Baari oli uudistunut täysin sitten viimevierailun. Lava oli mukavan kokoinen ja hyvä soundinen. Ainoastaan muu tila vähän soi hassusti joten Snare ainakin kuullosti enemmän tai vähemmän oudolta. Itse lavalla oli saatanan hyvä soundi ja oli mukava vetää. Riderit oli luettu ja puitteen oli enemmän kuin kohdallaan, poppari on helppo tehdä onnelliseksi. Yömestana oli uusi bandflatti yläkerrassa, missä oli poreamme, sauna, takka, bilis, 4 makuuhuonetta jne jne. F'kin awesome! Tais mennä aamuun asti.. Ainakin teknikkomme M.Arkku pisti vielä aamu 7 uudet vedet altaaseen ja Beatlesit soimaan..
Keikka oli ihan hyvä, itse ainakin soitin aika timmin vedon "rokkipoliiseista" pääosin koostuvalle yleisölle :)
Seuraavana päivänä kesähelle oli saavuttanut itäsuomenkin ja saatiin mukavan lämmin roudaus jonkun paikallisen tärkeän Eskon kompatessa kommenteillaan ja saunamainen kotimatka. Onneks Vincen täsmäostos "pornolaulu cd" mahtavine hanuri, viulu ja basso juttuineen teki matkasta siedettävämmän. Yhteislaulu raikasi ja omenasiideri oli suosiossa.
Mukava reissu kaikkineen, kyllä kesä on vuoden parasta aikaa. Homma jatkuu taas parinviikon päästä ja heinäkuussa on sitten edessä muutamat festaritkin!
Toivottavasti näemme keikoilla ja saadaan nauttia hyvistä meiningeistä.
~A~
Kesän keikkoja:
26.6.2009 - Sysmä, Summer Party (private show)
27.6.2009 - Sysmä, Summer Party (private show)
10.7.2009 - Simerock Festival, Rovaniemi
11.7.2009 - Tammerfest, Noste-lava, Tampere
16.7.2009 - Jagger Club, St. Petersburg, RUSSIA
24.7.2009 - Semifinal, Helsinki
25.7.2009 - Räikkärock, Ylöjärvi
14.8.2009 - Kustaa III, Tampere
Nyt on sitten kesäkin lähtenyt käyntiin ja ensimmäiset kesän keikat takana.
Loppukevvästä oltiin Bloodpittien kanssa Tre:n Klubilla mikä ikäänkuin starttasi kesämeiningit ainakin henk.koht. (vaikka Euroopassa saatiinkin jo varaslähtö :) ). Monesti ollaan ko. lavalle noustu, mutta tuolloin oli kyllä hyvä vetää Sunnuntaista huolimatta. Osa keikan nähneistä sanoi, että oli kuulema parhaita Klubin vetoja ikinä. Meininki oli kyllä mukava ja Pietulle viel kiitos vaffarilainasta. Meillä oli myös mukana sessiomuusikkomme "random sexi-setä" mr.Laz L. stratoineen mikä toi isonnusta meininkeihin. Tosin Sammye tais hukata säröpedaalinsa johonkin, et jos joku löytää niin let him know.
Helteisen ja lugnin koulujenpäätös vkl:n jälkeen lähettiin Vincen kanssa Uuskarlebyhyn Songwriter Campille tekemään hittiralleja Suomenruotsalaisten kanssa, sekä muutamien Tanska, Britti ja Itävaltalaisten kanssa. Oli mielenkiintoinen kokemus, kahtellaan mitä tuotoksista seuraa.
Sieltä sitten melkein suoraan Kuopioon ja Imatralle keikoille.
Miltei kesäisessä Kuopiossa oli jälleen mukavaa, jotenkin diggaan kaupungista ja ihmiset Kuopiossa on pääsääntöisesti mukavia. Keikka oli f.i.n.e, sillä yleisössä näkyi heiluvia lantioita mikä aiheuttaa bändissä ainostaan hyviä fiboja. Vähän arvelutti että missähän kunnossa kitarataiteilija on viikon istumisen, nestetankkauksen ja säännölisten aterioiden jälkeen, mutta kyl se siitä taas lähti.
Lavasoundissa oli jotain pientä hämärää ja kuulemma oikeanpuoleinen PA oli ollut alussa pimeenä vähän aikaa, mutta muuten Henry's Pubin ilta oli oikein onnistunut.
Seuraavana päivänä hotelliaamiaisen jälkeen (jossa tiettävästi vaan Sammye kävi) roudattiin kamat ulos ja huomattiin että auton keskuslukitus on pimeenä, joten ei saatu takaovia auki. Jony sääti vartin puhelimessa jotain ja jossain vaiheessa kuului tuttu "HAA!" ja sulakkeet meni vaihtoon. Tällävälin muu orkesteri korjas autotilannetta juomalla lonkeroa nurtsilla, hehe :)
Tällä rundilla on kyllä ollu poikkeuksellisen paljon autoongelmia. Kaasuvaijeri irronnu, tuulilasi hajonnu, ajotietokone pimeenä ja nää lukkotroublesit.
Ja joku väitti että Peven Liskoon ei voi luottaa, vittu, meillä se toimi aina!
Päästiin sitten pienen viivästyksen jälkeen ajaan kohti Imatraa. Vettä sato kokomatkan ja tuntu että ei olla koskaan perillä, sillon kyllä vitutti.
Saavuttiin WooDoon eteen vähän myöhässä, mutta iloinen tihkusade kyllä kompensoi tilannetta..or not.
Baari oli uudistunut täysin sitten viimevierailun. Lava oli mukavan kokoinen ja hyvä soundinen. Ainoastaan muu tila vähän soi hassusti joten Snare ainakin kuullosti enemmän tai vähemmän oudolta. Itse lavalla oli saatanan hyvä soundi ja oli mukava vetää. Riderit oli luettu ja puitteen oli enemmän kuin kohdallaan, poppari on helppo tehdä onnelliseksi. Yömestana oli uusi bandflatti yläkerrassa, missä oli poreamme, sauna, takka, bilis, 4 makuuhuonetta jne jne. F'kin awesome! Tais mennä aamuun asti.. Ainakin teknikkomme M.Arkku pisti vielä aamu 7 uudet vedet altaaseen ja Beatlesit soimaan..
Keikka oli ihan hyvä, itse ainakin soitin aika timmin vedon "rokkipoliiseista" pääosin koostuvalle yleisölle :)
Seuraavana päivänä kesähelle oli saavuttanut itäsuomenkin ja saatiin mukavan lämmin roudaus jonkun paikallisen tärkeän Eskon kompatessa kommenteillaan ja saunamainen kotimatka. Onneks Vincen täsmäostos "pornolaulu cd" mahtavine hanuri, viulu ja basso juttuineen teki matkasta siedettävämmän. Yhteislaulu raikasi ja omenasiideri oli suosiossa.
Mukava reissu kaikkineen, kyllä kesä on vuoden parasta aikaa. Homma jatkuu taas parinviikon päästä ja heinäkuussa on sitten edessä muutamat festaritkin!
Toivottavasti näemme keikoilla ja saadaan nauttia hyvistä meiningeistä.
~A~
Kesän keikkoja:
26.6.2009 - Sysmä, Summer Party (private show)
27.6.2009 - Sysmä, Summer Party (private show)
10.7.2009 - Simerock Festival, Rovaniemi
11.7.2009 - Tammerfest, Noste-lava, Tampere
16.7.2009 - Jagger Club, St. Petersburg, RUSSIA
24.7.2009 - Semifinal, Helsinki
25.7.2009 - Räikkärock, Ylöjärvi
14.8.2009 - Kustaa III, Tampere
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Jony kun hoitelee tuota ulkomaankielistä blogia (loogistahan tuo!) niin voisin sitten toisella kotimaisella pari riviä heitellä. Tällä hetkellä vietämme välipäivää Sveitsin Zürichissa. Meikä hörppii kahvia eilisen venuen takahuoneessa. Keitinpä muuten itte nuo kahvit, koskahan viimeks ja koskahan seuraavaks niin..? Veikkaisin että kohta alkaa muutkin soturit valumaan mestoille suihkuilemaan ja nettailemaan.
Eilen oli ensimmäinen näistä Sveitsin vedoista ja keikkaa ennen tein yhden haastattelun johonkin nettiradioon. Lojse Show taisi olla nimeltään. Netistä löytynee. No, anyway. Kaikenlaisia outouksia se kyseli ja kun olin vielä vähän horkassa kaikesta matkustamisesta niin ittelläkin irtosi suusta kaikkea minkä järkevyydestä voidaan olla... no ei kyllä kovin montaa mieltä. Kaveri muun muassa halus tietää mitä mun iPodissa on TOP3-biisit. No eihän mulla mitään podia oo, levyjä kuuntelen reissussa. Sit jotain kun piti keksiä ni heittelin lotolla mitä ekana tuli mieleen ja yks niistä oli paljon meidän autossa ja Anthonin kännyssä soinut Anna Eriksonin ja Donny Olkkolan Juliet ja Joonatan. Sit kun yritin paikkailla et älä nyt sitä pistä ni homma käänty päälaelleen ja sit se lupautu soittamaan rallin showssaan. Siinä on sitten ulkomaan Ulla ihmeissään että mikähän juttu tää on. Ja niille jotka ei tiedä rallia niin käykäähän pähkäilemässä:
http://www.youtube.com/watch?v=vzPm86ha_sE
Vähän voisin turista noista keikoista ja seteistä mitä ollaan vedetty. Lämppärin roolissa ollaan soitettu aika tiivistahtisia, noin 40min settejä joten pääpaino on ollut tunnetummissa biiseissä ja suoraviivaisemmassa kamassa. Ekalta levyltä ollaan vedetty tietysti nimibiisiä ja Hour of Emptinessia ja lisäksi hienosti ulkomailla aina toiminutta The World We Live Iniä. Aika usein tuo TWWLI on tullut kakkosena Tall Thin Inin jälkeen. Tuntuvat olevan aika hyvä pari. Tosin aina ei jaksa vetää samaa järjestystä joten katsotaan miten loput keikat muodostuvat. Rockhardin perinteeksi muodostunut jamiosio on kokenut muodonmuutoksen kun löydettiin maailman paras musavideo: http://www.youtube.com/watch?v=msE9GI8oy-k Eli siis pientä piirakanmaistelua suoritellaan täällä eurolandiassa näin musiikillisessa mielessä. (Siitä tulikin mieleen että mitens sitten ko kotia pääsee...)
Lainoina ollaan taas vähän testailtu paria uutta rallia. Toinen on helsinkiläis-jyväskyläläisen soitin,- ja lauluorkesteri Private Linen Evil Knievel Factor. Se on musta hieno ralli! Ei ehkä kauheen usein tulla sitä soitteleen, mutta toimii vähän samanlaisena kuin viime rundilla soitettu Bloodpitin Out To Find You. Eli samalla vähäsen saa salaa diggailla kesken keikkansa hienoa matskua mitä kaikki ei välttis ihan viime aikoina ole muistanut kuunnella.
Toinen ennen vetämätön biisi onkin sitten semmoselta bändiltä mitä en ois ikinä arvannu vetäväni. Nimittäin MetallicAlta. Sehän on se bändi jota kaikki amisviikset reenaa himassa ja soittaa autotallissa 16-vuotiaana kun on pakko tilistä ihan erkkinä ja simona. Ei ihan meidän saundia. PAITSI ETTä; nuo Load ja ReLoad on niin meikäläiseen ukkoavaa hard rockia että ei vaan pysty olemaan fanaamatta. Tajuttoman kova levyjä, ja sieltä yks biisi ylitse muiden: Fuel.
Biisi lienee vastine viime rundin Train of Concequensesille, ja meillä on tapana heittää tommoset kaverit settiin kun ollaan vähän kundivoittosemmissa mestoissa. Vaikka kukapa nainen ei lämpenisi sille Huuu Jehheee-kohalle just ennen sooloa =)
Semmosia muzakkeja täällä ainakin toistaiseksi. Meidät tuntien me kuitenkin varmaan vedetään paletti uusiks jo seuraavalla kerralla, ja sitten kun vikalla keikalla soitellaan sellasta 75minuuttia niin voi olla että se kuuluisa vartin soolo sieltä saapuu meitä viihdyttämään. Mutta sitä odotellessa, ottakaa iisisti ja pidetään kontaktia!
Vince
Eilen oli ensimmäinen näistä Sveitsin vedoista ja keikkaa ennen tein yhden haastattelun johonkin nettiradioon. Lojse Show taisi olla nimeltään. Netistä löytynee. No, anyway. Kaikenlaisia outouksia se kyseli ja kun olin vielä vähän horkassa kaikesta matkustamisesta niin ittelläkin irtosi suusta kaikkea minkä järkevyydestä voidaan olla... no ei kyllä kovin montaa mieltä. Kaveri muun muassa halus tietää mitä mun iPodissa on TOP3-biisit. No eihän mulla mitään podia oo, levyjä kuuntelen reissussa. Sit jotain kun piti keksiä ni heittelin lotolla mitä ekana tuli mieleen ja yks niistä oli paljon meidän autossa ja Anthonin kännyssä soinut Anna Eriksonin ja Donny Olkkolan Juliet ja Joonatan. Sit kun yritin paikkailla et älä nyt sitä pistä ni homma käänty päälaelleen ja sit se lupautu soittamaan rallin showssaan. Siinä on sitten ulkomaan Ulla ihmeissään että mikähän juttu tää on. Ja niille jotka ei tiedä rallia niin käykäähän pähkäilemässä:
http://www.youtube.com/watch?v=vzPm86ha_sE
Vähän voisin turista noista keikoista ja seteistä mitä ollaan vedetty. Lämppärin roolissa ollaan soitettu aika tiivistahtisia, noin 40min settejä joten pääpaino on ollut tunnetummissa biiseissä ja suoraviivaisemmassa kamassa. Ekalta levyltä ollaan vedetty tietysti nimibiisiä ja Hour of Emptinessia ja lisäksi hienosti ulkomailla aina toiminutta The World We Live Iniä. Aika usein tuo TWWLI on tullut kakkosena Tall Thin Inin jälkeen. Tuntuvat olevan aika hyvä pari. Tosin aina ei jaksa vetää samaa järjestystä joten katsotaan miten loput keikat muodostuvat. Rockhardin perinteeksi muodostunut jamiosio on kokenut muodonmuutoksen kun löydettiin maailman paras musavideo: http://www.youtube.com/watch?v=msE9GI8oy-k Eli siis pientä piirakanmaistelua suoritellaan täällä eurolandiassa näin musiikillisessa mielessä. (Siitä tulikin mieleen että mitens sitten ko kotia pääsee...)
Lainoina ollaan taas vähän testailtu paria uutta rallia. Toinen on helsinkiläis-jyväskyläläisen soitin,- ja lauluorkesteri Private Linen Evil Knievel Factor. Se on musta hieno ralli! Ei ehkä kauheen usein tulla sitä soitteleen, mutta toimii vähän samanlaisena kuin viime rundilla soitettu Bloodpitin Out To Find You. Eli samalla vähäsen saa salaa diggailla kesken keikkansa hienoa matskua mitä kaikki ei välttis ihan viime aikoina ole muistanut kuunnella.
Toinen ennen vetämätön biisi onkin sitten semmoselta bändiltä mitä en ois ikinä arvannu vetäväni. Nimittäin MetallicAlta. Sehän on se bändi jota kaikki amisviikset reenaa himassa ja soittaa autotallissa 16-vuotiaana kun on pakko tilistä ihan erkkinä ja simona. Ei ihan meidän saundia. PAITSI ETTä; nuo Load ja ReLoad on niin meikäläiseen ukkoavaa hard rockia että ei vaan pysty olemaan fanaamatta. Tajuttoman kova levyjä, ja sieltä yks biisi ylitse muiden: Fuel.
Biisi lienee vastine viime rundin Train of Concequensesille, ja meillä on tapana heittää tommoset kaverit settiin kun ollaan vähän kundivoittosemmissa mestoissa. Vaikka kukapa nainen ei lämpenisi sille Huuu Jehheee-kohalle just ennen sooloa =)
Semmosia muzakkeja täällä ainakin toistaiseksi. Meidät tuntien me kuitenkin varmaan vedetään paletti uusiks jo seuraavalla kerralla, ja sitten kun vikalla keikalla soitellaan sellasta 75minuuttia niin voi olla että se kuuluisa vartin soolo sieltä saapuu meitä viihdyttämään. Mutta sitä odotellessa, ottakaa iisisti ja pidetään kontaktia!
Vince
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Julkaistu!
Nonni, nyt sitten on levy saatu onnellisesti pihalle (toivottavasti), sekä Suomessa, että tänään myös keski-euroopassa. Kun olette oman kopion hakenu ja kuunnellut parikertaa niin saa laittaa ajatuksia meillekin päin, että mikä meno?
Iso määrä duunia ja tunnetta siinä levyssä on, joten toivottavasti ihmiset löytää sen.
Jeejee, Keskiviikkona oli siis julkkaribileet Amadeuksessa (ja jatkui Klubille vissiin), ja meno oli sen mukaista. Soitettiin 8 rallia, mikä oli todella mukavaa, jotenkin noissa biiseissä on nyt voimaa, sekä uusissa että vanhoissa. Lisäksi oli pöytälätkä haasteita ja kakutusta yms. Hyvät oli kemut, ainakin kun katselin eilen bassotaiteilijan puhaltelua "suolan maku suussa, kyllä mä pärjään, puuh". ;)
Tänään sitten glamouri jatkuu! Euroopan julkaisun kunniaksi päästään tyhjentään ja purkamaan treenis. Hienoa on, kiitos pyynikinalueen kaavoittajat mo-fos! Kohta siinä 52 neliön tilalla missä vientituote WF on tehnyt duunia kulttuurin parantamiseksi, joku porvari pitää city-maasturiansa tai tila-autoa. Arvaa kuka käy päästämässä venttiileistä sielutkin pihalle, hahaa!
No joo, maailma on tällaista, arvostettu fiilis. Nyt siis uutta kotia etsimään. Loppuun piirsin aihetta käsittelevän kuvan, enjoy!
~Anthon~
Iso määrä duunia ja tunnetta siinä levyssä on, joten toivottavasti ihmiset löytää sen.
Jeejee, Keskiviikkona oli siis julkkaribileet Amadeuksessa (ja jatkui Klubille vissiin), ja meno oli sen mukaista. Soitettiin 8 rallia, mikä oli todella mukavaa, jotenkin noissa biiseissä on nyt voimaa, sekä uusissa että vanhoissa. Lisäksi oli pöytälätkä haasteita ja kakutusta yms. Hyvät oli kemut, ainakin kun katselin eilen bassotaiteilijan puhaltelua "suolan maku suussa, kyllä mä pärjään, puuh". ;)
Tänään sitten glamouri jatkuu! Euroopan julkaisun kunniaksi päästään tyhjentään ja purkamaan treenis. Hienoa on, kiitos pyynikinalueen kaavoittajat mo-fos! Kohta siinä 52 neliön tilalla missä vientituote WF on tehnyt duunia kulttuurin parantamiseksi, joku porvari pitää city-maasturiansa tai tila-autoa. Arvaa kuka käy päästämässä venttiileistä sielutkin pihalle, hahaa!
No joo, maailma on tällaista, arvostettu fiilis. Nyt siis uutta kotia etsimään. Loppuun piirsin aihetta käsittelevän kuvan, enjoy!
~Anthon~
perjantai 20. maaliskuuta 2009
WarmUp show Rumassa
Huomenta,
eilen sitten vedettiin ylläriveto tai julkiset treenit (reenis meni alta, pakko reenata julkisissa tiloissa), miten vaan ravintola Rumassa. Iron Maiden tyyliin soitettiin levy tylysti läpi lukuunottamatta yhtä biisiä, joten moni biisi sai ensiesityksensä livenä.
Illan tarkoitus oli ajaa bändiä, miksaajaa ja biisejä sisään tulevaa kiertuetta varten. Ihan kauheesti ei suunniteltu kun Ihmemies (jallumies) Markku soitti Tiistaina että tehääs tällanen ja sit päätettiin et hyvä katsastaa miten uudet rallit toimii.
Mikään mega show:han tuo ei ollut kun ei "käsikirjotettu" settilistaa ja välejä vaan enempi juntisti alotettiin aina uus biisi pienen tauon ja briiffauksen jälkeen.
Mutta pointti oli siis tunnustella uusien biisien livemeininkiä ja iloksemme huomattiin että kaikki toimi vähintäänkin niin että voi hyvillämielin livenä vetää.
Yesterday's News aikaset biisit kun on aika lujaa selkäytimessä jo niin nyt sitten täytyisi Tour Bus biisit saada samalle tasolle. Eli rutiinia hakemaan keikkojen kautta. Kiertueella tullaan varmasti soittamaan uusia ja vanhempia fifty-sixty ja joku coverikin usein eksyy joukkoon.
Hain lisähaastetta ja vedin Tokain Lespillä keikan millä en oo muistaakseni vetäny kun yhen Ragdoll keikan joskus. Siinä on niin saatanan hyvät mikit mitkä joskus vaihdoin että menee hyvä soundi hukkaan kun en oo käyttäny :) Ja lisäksi tunnustelin uuden Straton (joka siis tulee olemaan mun =D) soundia livenä, kyllähän se on mulle luotu, toimii parissa kevyemmässä rallissa todella mukavasti. Raskaammat biisit tietysti huutaa humppari mikkejä.
Vahvistin output/kaappi input vittuili vaan soundcheckissä, oli ihan mykkänä ja sitten alkokin toimimaan. Just sellanen vika joka esiintyy kriittisillä hetkillä ja sitä ei voi todentaa, noi on aina perseestä. Noh, toivottavasti saan selvitettyä syyn tässä ennen seuraavaa rockvetoa.
Huomenna sitten Vuoltsulla akkarikeikka ja levyn ennakkoesittelyä. Illanaikana on mahdollisuus voittaa myös jotain WF palkintoja, kandee valua paikalle!
Nähhään!
~Anthon~
eilen sitten vedettiin ylläriveto tai julkiset treenit (reenis meni alta, pakko reenata julkisissa tiloissa), miten vaan ravintola Rumassa. Iron Maiden tyyliin soitettiin levy tylysti läpi lukuunottamatta yhtä biisiä, joten moni biisi sai ensiesityksensä livenä.
Illan tarkoitus oli ajaa bändiä, miksaajaa ja biisejä sisään tulevaa kiertuetta varten. Ihan kauheesti ei suunniteltu kun Ihmemies (jallumies) Markku soitti Tiistaina että tehääs tällanen ja sit päätettiin et hyvä katsastaa miten uudet rallit toimii.
Mikään mega show:han tuo ei ollut kun ei "käsikirjotettu" settilistaa ja välejä vaan enempi juntisti alotettiin aina uus biisi pienen tauon ja briiffauksen jälkeen.
Mutta pointti oli siis tunnustella uusien biisien livemeininkiä ja iloksemme huomattiin että kaikki toimi vähintäänkin niin että voi hyvillämielin livenä vetää.
Yesterday's News aikaset biisit kun on aika lujaa selkäytimessä jo niin nyt sitten täytyisi Tour Bus biisit saada samalle tasolle. Eli rutiinia hakemaan keikkojen kautta. Kiertueella tullaan varmasti soittamaan uusia ja vanhempia fifty-sixty ja joku coverikin usein eksyy joukkoon.
Hain lisähaastetta ja vedin Tokain Lespillä keikan millä en oo muistaakseni vetäny kun yhen Ragdoll keikan joskus. Siinä on niin saatanan hyvät mikit mitkä joskus vaihdoin että menee hyvä soundi hukkaan kun en oo käyttäny :) Ja lisäksi tunnustelin uuden Straton (joka siis tulee olemaan mun =D) soundia livenä, kyllähän se on mulle luotu, toimii parissa kevyemmässä rallissa todella mukavasti. Raskaammat biisit tietysti huutaa humppari mikkejä.
Vahvistin output/kaappi input vittuili vaan soundcheckissä, oli ihan mykkänä ja sitten alkokin toimimaan. Just sellanen vika joka esiintyy kriittisillä hetkillä ja sitä ei voi todentaa, noi on aina perseestä. Noh, toivottavasti saan selvitettyä syyn tässä ennen seuraavaa rockvetoa.
Huomenna sitten Vuoltsulla akkarikeikka ja levyn ennakkoesittelyä. Illanaikana on mahdollisuus voittaa myös jotain WF palkintoja, kandee valua paikalle!
Nähhään!
~Anthon~
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Pientä mainintaa uusista biiseistä
Levyn tuloon on vielä reipas kuukausi, mutta ajattelin näin tekstimuodossa antaa kiinnostuneille pientä vihjausta siitä mitä tuo Tour Bus Diaries on syönyt sisäänsä. Hitto, samalla voisi vaikka kuunnellakin kyseisen tuotoksen!
Kannesta kun lähtee niin siinäpä komeilee uljas bussi pornobaarin edustalla. Kuvastaa kyllä meidän meininkiä ja pari hauskaa yksityiskohtaakin tuohon on onnistuttu upottamaan. Pevelle vaan terveisiä! Kuvat kansiin on ottanut Leppäviidan Joonas. Mukava jannu jolla on asiallinen ote bändikuvaamiseen. Sama sankari on vastuussa mm. Tampere Goodwill Rockersin fotoista. Kansien toteuttaminen oli White Flamen kannalta tutuissa osaavissa käsissä. Viilto pani jälleen parastaan kootessaan sopivan rähjäisen kiertuepäiväkirja-tyyppisen kokonaisuuden. Tällä kertaa haluttiin tehdä klassisempi booklet joka on aseteltu pyöreäkulmaisiin Super Jewel kansiin. Mutta kuten edellisissäkin, myös TBD:n kansissa riittää pähkäiltävää ja löydettävää. On sit hauska vuoden päästä kattella että mille typeryyksille White Flame on 09 naureskellut =)
Mutta sitten itse sisältöön!
Catwalk Surprise - Tall Thin In
Levy alkaa punaiselta matolta jossa kamerat välkkyy ja naiset on nättejä. Nopeasti kuitenkin tulee se klassinen "totuus", kun eka sinkkubiisi Tall Thin In alkaa. Biisi päivittelee nuoruuden ihannointia ja muovisten ihmisten onttoutta. Köörit onnistui kyllä hienosti, ja niitä piisaa. Oli alusta asti selkeä avausraita ja aika nopeasti nousi loogiseksi sinkkuvalinnaksi monipuolisuutansa takia. Nousi myös ekojen joukossa tiensä livesettiin.
FU&
Menobiisi. Koostuu kahdesta Sammyen reeneissä pyörittämästä riffistä jotka melkein samalta istumalta kursittiin yhessä kasaan. Ensimmäisiä koko katraalla sävellettyjä biisejä siis. Tää on kai niin lähellä Audioslavea mihin me päästään, tiä sit onks se hyvä vai huono asia =) Huomionarvoista: C-osassa pääsin heittämään vähän Beat Boxingia, se oli helkkarin hauskaa. Ei kai muuta ko sentteri pystyyn, F U and I will have my FUN!
No Good
Tämä se on sitä kamaa mikä erottaa meidät mun mielestä suuresta osasta muita rokkiryhmiä. Onnistuttiin tekemään überhimokkaasti keinuva biisi jonka tahdissa on erittäin hyvä lempiä lähimmäistään. No Goodissa on mun suosikkisoolo tältä levyltä. Ehkä joku hoksaa kenen suuntaan tuossa kumarretaan(ja syvään!) Meillä oli mahtavat torvisessiot tällä levyllä, kiitokset niistä vielä kerran Juho, Antti ja Janne!
Dancing With Her Sister
Tuttu biisi keikoilta varmasti monelle. Tää on näitä biisejä mitä jokaisella bändillä vaan kuuluu olla. Kunnon no nonsence-meininki ja suoraviivaista perushyväkästä. Mukava boonus biisissä on Slide-kitara, joka voisi kyllä jo hiljalleen tehdä paluun maistream-musaan. Tässä biisissä kerrataan pokauksen alkeet :kaverin kautta se onnistuu =)
Disrespect - Frontrow Girl
Avausintro perustuu tositarinaan jolle ollaan bändin kesken naurettu varmaan puoli vuotta. Saatiin vielä tarinan kertoja esiintymään tuolle trackille. Hiphop on siistiä mutta kyllähän ne uhkaa viedä meidän rokkitukkain naiset ja sehän ei käy laatuun. Frontrow Girl kertookin tästä "takaisinvalloituksesta" samalla kun pähkäillään ylipäätään keikoilla käyvän kansan tapoja ja tekemisiä. Biisi yhdistää jännästi 90-luvun "nu metal" saundia 70-luvun savuiseen rokkiin. Kuulemma veljeni Jacko kävi salaa vetämässä jotain ähkäisyjä ennenkun suhahti jonkun uniin takaisin. Siistit lasit, bro.
Certainly Something
Tämä uhkapeli kannatti. Certainly Something ei lähtökohtaisesti ollut biisi jollaisia me ollaan totuttu tekemään, mutta ajateltiin että "katsotaan mihin tämä tie vie". On sopivassa suhteessa kepeä "iisibiisi" jonne saatiin upotettua muutama aikas mehukas WF-triksu. Hintsasen Sami lauloi tässä ja muutamassa muussa biisissä stemmoja. Kivasti osuu kyllä saundit yhteen. Certainly kuuluu myös niihin biiseihin mitä nelistään reeniksellä kyhäiltiin.
The Ground
Rapulabiisi. Jossain tien päällä A:n kanssa harmiteltiin kun ihmiset eivät aina tajua kuinka elo on rankkaa tuolla tien päällä ja kuinka sitä voisi biisin muodossa valottaa. Parhaiten sanoma kiteytyy tokassa säkeistössä: "Two hours 'till the show, there I'll be at my best. 'till that huor I guess I'll just keep on a fix that'll get me there." Niinhän se menee että aina ennen keikkaa saa tapella väsymystä, vitutusta, nälkää tylsyyttä, rapulaa tai noita kaikkia vastaan. Siinä jeesaa millon mustikkakeitto, millon jekku. Jony taitaapi soittaa WF-aikaset ensimmäiset tuplabassaritrikit.
Twins
Tätä biisiä kun kuuntelee nii jumppaamaan pitäis lähteä neonvärinen hikipanta ottalla! Nimi kertoo kaiken olennaisen, biisi kertoo kaksosista. Kaksoset on hieno asia. Niitä on monensorttisia. Tuottaja Latomaa oli ihmeissään että kuka tekee rokkibiisejä C:stä. No mehän tehtiin! Ekan kertsin jälkeen tuleva lehmänkello on omistettu muuten Stenmanin Simolle!
Shouldn't Been Messin'
Tän biisin tein kun oltiin Englannissa rundaamassa. Meillä oli majapaikassa jatkot joissa Satan's Head oli roolissa. Tätä on jonkun verran livenä jo kuultukin, sekä sähköisesti että akkaroituna. Aina kun tätä kuuntelee tekisi mieli laittaa popliinitakki päälle ja Tommy Gun laulamaan. Sen verran on häijyä gangsteritunnelmaa saatu kaivettua. One two a two-two two...
2 become #1
Jälleen yksi hyvä perusrock-jyrähdys. Biisi kiteyttää sen mitä monella miehellä joskus on mielessä ja mitä sen eteen oltaisiin valmiita tekemään. Bitterien Raffe kävi puhaltamassa harppua ja Anthon kaivoi toistamiseen slideputkensa esiin antaakseen biisille vielä sopivan blues-boostauksen. Tästä biisistä löytyy ehkä koko levyn makein rumpufilli.
(No) Frozen Angels
Tämä biisi sai alkunsa Yesterday's Newssia tehdessä ja oli alusta asti duettobiisi. Kun ekalla levyllä kävi yks M.M. niin ajateltiin että jatketaan hyväksi havaitulla meiningillä. Hienoa että päästiin Matthaun kanssa duunaamaan, sen miehen meiningistä kun ei voi olla diggaamatta. C-osa onnistui mielestäni helkkarin hienosti luomaan 40-luvun horror movie henkeä.
Life We Never Had
Albumin ainoa balladi onkin sitten sellainen teos että itseäkin hirvittää. Biisiin onnistuttiin sisällyttämään hillittömän paljon kamaa. Miksatessa oltiinkin Anthonin ja tuottaja Majurin kanssa ihmeissään että mihinkä ne kaikki mahdutetaan. Niin vain saatiin mahtumaan ja kokonaisuus on kaunis kantrihenkinen viisi ja puoliminuuttinen. Life We Never Had on ikäänkuin prequel edellisen levyn Miss U:lle, valottaen miten tarinan pariskunta aikanaan joutui eroon toisistaan.(herkkää on kuin Helsingissä juu) Lopun fiilistelyissä kulkee muuten 11 eri melodiakulkua. Koita bongailla ne kaikki =)
Gone By Tomorrow
Päätösraita. Gone By Tomorrow oli ylijäämää ensimmäiseltä albumilta. Se ei kerennyt mukaan koska teksti ei alunperin ottanut tullakseen. Olen kova sarjakuvadiggari ja musta aina tuntui että tässä biisissä oli sellainen supersankari-fiilis. Sitten näin trailerin tulevaan Wolverine-leffaan ja löysin biisin sisältä sen tarinan. Gone By Tomorrow on myös hyvä tapa sanoa "yhdet vielä ja sitten lasku".
Te joudutte vielä hetken venaamaan, mutta kun levy tuossa reilun kuukauden päästä ilmestyy niin lukaiskaapa nämä turinoinnit uudestaan. Ja mieluusti lueskelen sitten teidän fiiliksiä lopputuloksesta. Toivottavasti diggaatte =)
Vince
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
