Jony kun hoitelee tuota ulkomaankielistä blogia (loogistahan tuo!) niin voisin sitten toisella kotimaisella pari riviä heitellä. Tällä hetkellä vietämme välipäivää Sveitsin Zürichissa. Meikä hörppii kahvia eilisen venuen takahuoneessa. Keitinpä muuten itte nuo kahvit, koskahan viimeks ja koskahan seuraavaks niin..? Veikkaisin että kohta alkaa muutkin soturit valumaan mestoille suihkuilemaan ja nettailemaan.
Eilen oli ensimmäinen näistä Sveitsin vedoista ja keikkaa ennen tein yhden haastattelun johonkin nettiradioon. Lojse Show taisi olla nimeltään. Netistä löytynee. No, anyway. Kaikenlaisia outouksia se kyseli ja kun olin vielä vähän horkassa kaikesta matkustamisesta niin ittelläkin irtosi suusta kaikkea minkä järkevyydestä voidaan olla... no ei kyllä kovin montaa mieltä. Kaveri muun muassa halus tietää mitä mun iPodissa on TOP3-biisit. No eihän mulla mitään podia oo, levyjä kuuntelen reissussa. Sit jotain kun piti keksiä ni heittelin lotolla mitä ekana tuli mieleen ja yks niistä oli paljon meidän autossa ja Anthonin kännyssä soinut Anna Eriksonin ja Donny Olkkolan Juliet ja Joonatan. Sit kun yritin paikkailla et älä nyt sitä pistä ni homma käänty päälaelleen ja sit se lupautu soittamaan rallin showssaan. Siinä on sitten ulkomaan Ulla ihmeissään että mikähän juttu tää on. Ja niille jotka ei tiedä rallia niin käykäähän pähkäilemässä:
http://www.youtube.com/watch?v=vzPm86ha_sE
Vähän voisin turista noista keikoista ja seteistä mitä ollaan vedetty. Lämppärin roolissa ollaan soitettu aika tiivistahtisia, noin 40min settejä joten pääpaino on ollut tunnetummissa biiseissä ja suoraviivaisemmassa kamassa. Ekalta levyltä ollaan vedetty tietysti nimibiisiä ja Hour of Emptinessia ja lisäksi hienosti ulkomailla aina toiminutta The World We Live Iniä. Aika usein tuo TWWLI on tullut kakkosena Tall Thin Inin jälkeen. Tuntuvat olevan aika hyvä pari. Tosin aina ei jaksa vetää samaa järjestystä joten katsotaan miten loput keikat muodostuvat. Rockhardin perinteeksi muodostunut jamiosio on kokenut muodonmuutoksen kun löydettiin maailman paras musavideo: http://www.youtube.com/watch?v=msE9GI8oy-k Eli siis pientä piirakanmaistelua suoritellaan täällä eurolandiassa näin musiikillisessa mielessä. (Siitä tulikin mieleen että mitens sitten ko kotia pääsee...)
Lainoina ollaan taas vähän testailtu paria uutta rallia. Toinen on helsinkiläis-jyväskyläläisen soitin,- ja lauluorkesteri Private Linen Evil Knievel Factor. Se on musta hieno ralli! Ei ehkä kauheen usein tulla sitä soitteleen, mutta toimii vähän samanlaisena kuin viime rundilla soitettu Bloodpitin Out To Find You. Eli samalla vähäsen saa salaa diggailla kesken keikkansa hienoa matskua mitä kaikki ei välttis ihan viime aikoina ole muistanut kuunnella.
Toinen ennen vetämätön biisi onkin sitten semmoselta bändiltä mitä en ois ikinä arvannu vetäväni. Nimittäin MetallicAlta. Sehän on se bändi jota kaikki amisviikset reenaa himassa ja soittaa autotallissa 16-vuotiaana kun on pakko tilistä ihan erkkinä ja simona. Ei ihan meidän saundia. PAITSI ETTä; nuo Load ja ReLoad on niin meikäläiseen ukkoavaa hard rockia että ei vaan pysty olemaan fanaamatta. Tajuttoman kova levyjä, ja sieltä yks biisi ylitse muiden: Fuel.
Biisi lienee vastine viime rundin Train of Concequensesille, ja meillä on tapana heittää tommoset kaverit settiin kun ollaan vähän kundivoittosemmissa mestoissa. Vaikka kukapa nainen ei lämpenisi sille Huuu Jehheee-kohalle just ennen sooloa =)
Semmosia muzakkeja täällä ainakin toistaiseksi. Meidät tuntien me kuitenkin varmaan vedetään paletti uusiks jo seuraavalla kerralla, ja sitten kun vikalla keikalla soitellaan sellasta 75minuuttia niin voi olla että se kuuluisa vartin soolo sieltä saapuu meitä viihdyttämään. Mutta sitä odotellessa, ottakaa iisisti ja pidetään kontaktia!
Vince
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Julkaistu!
Nonni, nyt sitten on levy saatu onnellisesti pihalle (toivottavasti), sekä Suomessa, että tänään myös keski-euroopassa. Kun olette oman kopion hakenu ja kuunnellut parikertaa niin saa laittaa ajatuksia meillekin päin, että mikä meno?
Iso määrä duunia ja tunnetta siinä levyssä on, joten toivottavasti ihmiset löytää sen.
Jeejee, Keskiviikkona oli siis julkkaribileet Amadeuksessa (ja jatkui Klubille vissiin), ja meno oli sen mukaista. Soitettiin 8 rallia, mikä oli todella mukavaa, jotenkin noissa biiseissä on nyt voimaa, sekä uusissa että vanhoissa. Lisäksi oli pöytälätkä haasteita ja kakutusta yms. Hyvät oli kemut, ainakin kun katselin eilen bassotaiteilijan puhaltelua "suolan maku suussa, kyllä mä pärjään, puuh". ;)
Tänään sitten glamouri jatkuu! Euroopan julkaisun kunniaksi päästään tyhjentään ja purkamaan treenis. Hienoa on, kiitos pyynikinalueen kaavoittajat mo-fos! Kohta siinä 52 neliön tilalla missä vientituote WF on tehnyt duunia kulttuurin parantamiseksi, joku porvari pitää city-maasturiansa tai tila-autoa. Arvaa kuka käy päästämässä venttiileistä sielutkin pihalle, hahaa!
No joo, maailma on tällaista, arvostettu fiilis. Nyt siis uutta kotia etsimään. Loppuun piirsin aihetta käsittelevän kuvan, enjoy!
~Anthon~
Iso määrä duunia ja tunnetta siinä levyssä on, joten toivottavasti ihmiset löytää sen.
Jeejee, Keskiviikkona oli siis julkkaribileet Amadeuksessa (ja jatkui Klubille vissiin), ja meno oli sen mukaista. Soitettiin 8 rallia, mikä oli todella mukavaa, jotenkin noissa biiseissä on nyt voimaa, sekä uusissa että vanhoissa. Lisäksi oli pöytälätkä haasteita ja kakutusta yms. Hyvät oli kemut, ainakin kun katselin eilen bassotaiteilijan puhaltelua "suolan maku suussa, kyllä mä pärjään, puuh". ;)
Tänään sitten glamouri jatkuu! Euroopan julkaisun kunniaksi päästään tyhjentään ja purkamaan treenis. Hienoa on, kiitos pyynikinalueen kaavoittajat mo-fos! Kohta siinä 52 neliön tilalla missä vientituote WF on tehnyt duunia kulttuurin parantamiseksi, joku porvari pitää city-maasturiansa tai tila-autoa. Arvaa kuka käy päästämässä venttiileistä sielutkin pihalle, hahaa!
No joo, maailma on tällaista, arvostettu fiilis. Nyt siis uutta kotia etsimään. Loppuun piirsin aihetta käsittelevän kuvan, enjoy!
~Anthon~
perjantai 20. maaliskuuta 2009
WarmUp show Rumassa
Huomenta,
eilen sitten vedettiin ylläriveto tai julkiset treenit (reenis meni alta, pakko reenata julkisissa tiloissa), miten vaan ravintola Rumassa. Iron Maiden tyyliin soitettiin levy tylysti läpi lukuunottamatta yhtä biisiä, joten moni biisi sai ensiesityksensä livenä.
Illan tarkoitus oli ajaa bändiä, miksaajaa ja biisejä sisään tulevaa kiertuetta varten. Ihan kauheesti ei suunniteltu kun Ihmemies (jallumies) Markku soitti Tiistaina että tehääs tällanen ja sit päätettiin et hyvä katsastaa miten uudet rallit toimii.
Mikään mega show:han tuo ei ollut kun ei "käsikirjotettu" settilistaa ja välejä vaan enempi juntisti alotettiin aina uus biisi pienen tauon ja briiffauksen jälkeen.
Mutta pointti oli siis tunnustella uusien biisien livemeininkiä ja iloksemme huomattiin että kaikki toimi vähintäänkin niin että voi hyvillämielin livenä vetää.
Yesterday's News aikaset biisit kun on aika lujaa selkäytimessä jo niin nyt sitten täytyisi Tour Bus biisit saada samalle tasolle. Eli rutiinia hakemaan keikkojen kautta. Kiertueella tullaan varmasti soittamaan uusia ja vanhempia fifty-sixty ja joku coverikin usein eksyy joukkoon.
Hain lisähaastetta ja vedin Tokain Lespillä keikan millä en oo muistaakseni vetäny kun yhen Ragdoll keikan joskus. Siinä on niin saatanan hyvät mikit mitkä joskus vaihdoin että menee hyvä soundi hukkaan kun en oo käyttäny :) Ja lisäksi tunnustelin uuden Straton (joka siis tulee olemaan mun =D) soundia livenä, kyllähän se on mulle luotu, toimii parissa kevyemmässä rallissa todella mukavasti. Raskaammat biisit tietysti huutaa humppari mikkejä.
Vahvistin output/kaappi input vittuili vaan soundcheckissä, oli ihan mykkänä ja sitten alkokin toimimaan. Just sellanen vika joka esiintyy kriittisillä hetkillä ja sitä ei voi todentaa, noi on aina perseestä. Noh, toivottavasti saan selvitettyä syyn tässä ennen seuraavaa rockvetoa.
Huomenna sitten Vuoltsulla akkarikeikka ja levyn ennakkoesittelyä. Illanaikana on mahdollisuus voittaa myös jotain WF palkintoja, kandee valua paikalle!
Nähhään!
~Anthon~
eilen sitten vedettiin ylläriveto tai julkiset treenit (reenis meni alta, pakko reenata julkisissa tiloissa), miten vaan ravintola Rumassa. Iron Maiden tyyliin soitettiin levy tylysti läpi lukuunottamatta yhtä biisiä, joten moni biisi sai ensiesityksensä livenä.
Illan tarkoitus oli ajaa bändiä, miksaajaa ja biisejä sisään tulevaa kiertuetta varten. Ihan kauheesti ei suunniteltu kun Ihmemies (jallumies) Markku soitti Tiistaina että tehääs tällanen ja sit päätettiin et hyvä katsastaa miten uudet rallit toimii.
Mikään mega show:han tuo ei ollut kun ei "käsikirjotettu" settilistaa ja välejä vaan enempi juntisti alotettiin aina uus biisi pienen tauon ja briiffauksen jälkeen.
Mutta pointti oli siis tunnustella uusien biisien livemeininkiä ja iloksemme huomattiin että kaikki toimi vähintäänkin niin että voi hyvillämielin livenä vetää.
Yesterday's News aikaset biisit kun on aika lujaa selkäytimessä jo niin nyt sitten täytyisi Tour Bus biisit saada samalle tasolle. Eli rutiinia hakemaan keikkojen kautta. Kiertueella tullaan varmasti soittamaan uusia ja vanhempia fifty-sixty ja joku coverikin usein eksyy joukkoon.
Hain lisähaastetta ja vedin Tokain Lespillä keikan millä en oo muistaakseni vetäny kun yhen Ragdoll keikan joskus. Siinä on niin saatanan hyvät mikit mitkä joskus vaihdoin että menee hyvä soundi hukkaan kun en oo käyttäny :) Ja lisäksi tunnustelin uuden Straton (joka siis tulee olemaan mun =D) soundia livenä, kyllähän se on mulle luotu, toimii parissa kevyemmässä rallissa todella mukavasti. Raskaammat biisit tietysti huutaa humppari mikkejä.
Vahvistin output/kaappi input vittuili vaan soundcheckissä, oli ihan mykkänä ja sitten alkokin toimimaan. Just sellanen vika joka esiintyy kriittisillä hetkillä ja sitä ei voi todentaa, noi on aina perseestä. Noh, toivottavasti saan selvitettyä syyn tässä ennen seuraavaa rockvetoa.
Huomenna sitten Vuoltsulla akkarikeikka ja levyn ennakkoesittelyä. Illanaikana on mahdollisuus voittaa myös jotain WF palkintoja, kandee valua paikalle!
Nähhään!
~Anthon~
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Pientä mainintaa uusista biiseistä
Levyn tuloon on vielä reipas kuukausi, mutta ajattelin näin tekstimuodossa antaa kiinnostuneille pientä vihjausta siitä mitä tuo Tour Bus Diaries on syönyt sisäänsä. Hitto, samalla voisi vaikka kuunnellakin kyseisen tuotoksen!
Kannesta kun lähtee niin siinäpä komeilee uljas bussi pornobaarin edustalla. Kuvastaa kyllä meidän meininkiä ja pari hauskaa yksityiskohtaakin tuohon on onnistuttu upottamaan. Pevelle vaan terveisiä! Kuvat kansiin on ottanut Leppäviidan Joonas. Mukava jannu jolla on asiallinen ote bändikuvaamiseen. Sama sankari on vastuussa mm. Tampere Goodwill Rockersin fotoista. Kansien toteuttaminen oli White Flamen kannalta tutuissa osaavissa käsissä. Viilto pani jälleen parastaan kootessaan sopivan rähjäisen kiertuepäiväkirja-tyyppisen kokonaisuuden. Tällä kertaa haluttiin tehdä klassisempi booklet joka on aseteltu pyöreäkulmaisiin Super Jewel kansiin. Mutta kuten edellisissäkin, myös TBD:n kansissa riittää pähkäiltävää ja löydettävää. On sit hauska vuoden päästä kattella että mille typeryyksille White Flame on 09 naureskellut =)
Mutta sitten itse sisältöön!
Catwalk Surprise - Tall Thin In
Levy alkaa punaiselta matolta jossa kamerat välkkyy ja naiset on nättejä. Nopeasti kuitenkin tulee se klassinen "totuus", kun eka sinkkubiisi Tall Thin In alkaa. Biisi päivittelee nuoruuden ihannointia ja muovisten ihmisten onttoutta. Köörit onnistui kyllä hienosti, ja niitä piisaa. Oli alusta asti selkeä avausraita ja aika nopeasti nousi loogiseksi sinkkuvalinnaksi monipuolisuutansa takia. Nousi myös ekojen joukossa tiensä livesettiin.
FU&
Menobiisi. Koostuu kahdesta Sammyen reeneissä pyörittämästä riffistä jotka melkein samalta istumalta kursittiin yhessä kasaan. Ensimmäisiä koko katraalla sävellettyjä biisejä siis. Tää on kai niin lähellä Audioslavea mihin me päästään, tiä sit onks se hyvä vai huono asia =) Huomionarvoista: C-osassa pääsin heittämään vähän Beat Boxingia, se oli helkkarin hauskaa. Ei kai muuta ko sentteri pystyyn, F U and I will have my FUN!
No Good
Tämä se on sitä kamaa mikä erottaa meidät mun mielestä suuresta osasta muita rokkiryhmiä. Onnistuttiin tekemään überhimokkaasti keinuva biisi jonka tahdissa on erittäin hyvä lempiä lähimmäistään. No Goodissa on mun suosikkisoolo tältä levyltä. Ehkä joku hoksaa kenen suuntaan tuossa kumarretaan(ja syvään!) Meillä oli mahtavat torvisessiot tällä levyllä, kiitokset niistä vielä kerran Juho, Antti ja Janne!
Dancing With Her Sister
Tuttu biisi keikoilta varmasti monelle. Tää on näitä biisejä mitä jokaisella bändillä vaan kuuluu olla. Kunnon no nonsence-meininki ja suoraviivaista perushyväkästä. Mukava boonus biisissä on Slide-kitara, joka voisi kyllä jo hiljalleen tehdä paluun maistream-musaan. Tässä biisissä kerrataan pokauksen alkeet :kaverin kautta se onnistuu =)
Disrespect - Frontrow Girl
Avausintro perustuu tositarinaan jolle ollaan bändin kesken naurettu varmaan puoli vuotta. Saatiin vielä tarinan kertoja esiintymään tuolle trackille. Hiphop on siistiä mutta kyllähän ne uhkaa viedä meidän rokkitukkain naiset ja sehän ei käy laatuun. Frontrow Girl kertookin tästä "takaisinvalloituksesta" samalla kun pähkäillään ylipäätään keikoilla käyvän kansan tapoja ja tekemisiä. Biisi yhdistää jännästi 90-luvun "nu metal" saundia 70-luvun savuiseen rokkiin. Kuulemma veljeni Jacko kävi salaa vetämässä jotain ähkäisyjä ennenkun suhahti jonkun uniin takaisin. Siistit lasit, bro.
Certainly Something
Tämä uhkapeli kannatti. Certainly Something ei lähtökohtaisesti ollut biisi jollaisia me ollaan totuttu tekemään, mutta ajateltiin että "katsotaan mihin tämä tie vie". On sopivassa suhteessa kepeä "iisibiisi" jonne saatiin upotettua muutama aikas mehukas WF-triksu. Hintsasen Sami lauloi tässä ja muutamassa muussa biisissä stemmoja. Kivasti osuu kyllä saundit yhteen. Certainly kuuluu myös niihin biiseihin mitä nelistään reeniksellä kyhäiltiin.
The Ground
Rapulabiisi. Jossain tien päällä A:n kanssa harmiteltiin kun ihmiset eivät aina tajua kuinka elo on rankkaa tuolla tien päällä ja kuinka sitä voisi biisin muodossa valottaa. Parhaiten sanoma kiteytyy tokassa säkeistössä: "Two hours 'till the show, there I'll be at my best. 'till that huor I guess I'll just keep on a fix that'll get me there." Niinhän se menee että aina ennen keikkaa saa tapella väsymystä, vitutusta, nälkää tylsyyttä, rapulaa tai noita kaikkia vastaan. Siinä jeesaa millon mustikkakeitto, millon jekku. Jony taitaapi soittaa WF-aikaset ensimmäiset tuplabassaritrikit.
Twins
Tätä biisiä kun kuuntelee nii jumppaamaan pitäis lähteä neonvärinen hikipanta ottalla! Nimi kertoo kaiken olennaisen, biisi kertoo kaksosista. Kaksoset on hieno asia. Niitä on monensorttisia. Tuottaja Latomaa oli ihmeissään että kuka tekee rokkibiisejä C:stä. No mehän tehtiin! Ekan kertsin jälkeen tuleva lehmänkello on omistettu muuten Stenmanin Simolle!
Shouldn't Been Messin'
Tän biisin tein kun oltiin Englannissa rundaamassa. Meillä oli majapaikassa jatkot joissa Satan's Head oli roolissa. Tätä on jonkun verran livenä jo kuultukin, sekä sähköisesti että akkaroituna. Aina kun tätä kuuntelee tekisi mieli laittaa popliinitakki päälle ja Tommy Gun laulamaan. Sen verran on häijyä gangsteritunnelmaa saatu kaivettua. One two a two-two two...
2 become #1
Jälleen yksi hyvä perusrock-jyrähdys. Biisi kiteyttää sen mitä monella miehellä joskus on mielessä ja mitä sen eteen oltaisiin valmiita tekemään. Bitterien Raffe kävi puhaltamassa harppua ja Anthon kaivoi toistamiseen slideputkensa esiin antaakseen biisille vielä sopivan blues-boostauksen. Tästä biisistä löytyy ehkä koko levyn makein rumpufilli.
(No) Frozen Angels
Tämä biisi sai alkunsa Yesterday's Newssia tehdessä ja oli alusta asti duettobiisi. Kun ekalla levyllä kävi yks M.M. niin ajateltiin että jatketaan hyväksi havaitulla meiningillä. Hienoa että päästiin Matthaun kanssa duunaamaan, sen miehen meiningistä kun ei voi olla diggaamatta. C-osa onnistui mielestäni helkkarin hienosti luomaan 40-luvun horror movie henkeä.
Life We Never Had
Albumin ainoa balladi onkin sitten sellainen teos että itseäkin hirvittää. Biisiin onnistuttiin sisällyttämään hillittömän paljon kamaa. Miksatessa oltiinkin Anthonin ja tuottaja Majurin kanssa ihmeissään että mihinkä ne kaikki mahdutetaan. Niin vain saatiin mahtumaan ja kokonaisuus on kaunis kantrihenkinen viisi ja puoliminuuttinen. Life We Never Had on ikäänkuin prequel edellisen levyn Miss U:lle, valottaen miten tarinan pariskunta aikanaan joutui eroon toisistaan.(herkkää on kuin Helsingissä juu) Lopun fiilistelyissä kulkee muuten 11 eri melodiakulkua. Koita bongailla ne kaikki =)
Gone By Tomorrow
Päätösraita. Gone By Tomorrow oli ylijäämää ensimmäiseltä albumilta. Se ei kerennyt mukaan koska teksti ei alunperin ottanut tullakseen. Olen kova sarjakuvadiggari ja musta aina tuntui että tässä biisissä oli sellainen supersankari-fiilis. Sitten näin trailerin tulevaan Wolverine-leffaan ja löysin biisin sisältä sen tarinan. Gone By Tomorrow on myös hyvä tapa sanoa "yhdet vielä ja sitten lasku".
Te joudutte vielä hetken venaamaan, mutta kun levy tuossa reilun kuukauden päästä ilmestyy niin lukaiskaapa nämä turinoinnit uudestaan. Ja mieluusti lueskelen sitten teidän fiiliksiä lopputuloksesta. Toivottavasti diggaatte =)
Vince
tiistai 16. syyskuuta 2008
Studio 2008 sattumia kuvina #1
Otteita matkan varrelta kuvitusten muodossa.
[1.] Bassojaosto. [2.] Uudet stringit.
[3.]Reading the Yesterday's News. [4.]Reading the Aku Ankka.
[5.]Gibsonin Pauli täs moi. [6.]Radion tuhoaja veljekset
[7.] Hmm..ehkäpä. [8.] Veljekset dogaa
[9.] Mitä että? Kerro lisää. [10.] Autobotti ei diggaa.
[11.]Aiis se oli ainakin näin pitkä Zilla.[12.]Summer Jony H.
[13.] Viralliset äänitys tossut. [14.] Mulkku mulkkaa.
[15.] Piirrä ja arvaa. [16.] Mies.
[17.] Yksinäinen Behru. [18.] Släpping händ.
White Flamenismin III-astetta:
[19.] 1: Mitä vittua
[20.] 2: Mitä vittua (maailman 2.mukavin kaveri)
[21.] 3: Mitä vittua
[22.] Mister Studio 08. [23.] A-duuri on hauska.
[24.] Innocent. I didn't do it. [25.] Studion päälämmittimet.
[26.] Fix it in the mix. [27.] Fixing in the mix
[28.]Drunk man in the mix. (and the studiopeikko behind the monitor)
[29.] Ikuinen vire.. [30.] Puhukaa tuhmia.
[31.]Voco&Nordi on kavereita. [32.]Bändin keskisivun taide.
[33.] Laboga majassa. [34.] Iloinen vesi-imuri työmees.
[35.]Jaska sorvaa soundia. [36.]Mulkku pystys.
And more to come...later...i quess..
[1.] Bassojaosto. [2.] Uudet stringit.
[3.]Reading the Yesterday's News. [4.]Reading the Aku Ankka.
[5.]Gibsonin Pauli täs moi. [6.]Radion tuhoaja veljekset
[7.] Hmm..ehkäpä. [8.] Veljekset dogaa
[9.] Mitä että? Kerro lisää. [10.] Autobotti ei diggaa.
[11.]Aiis se oli ainakin näin pitkä Zilla.[12.]Summer Jony H.
[13.] Viralliset äänitys tossut. [14.] Mulkku mulkkaa.
[15.] Piirrä ja arvaa. [16.] Mies.
[17.] Yksinäinen Behru. [18.] Släpping händ.
White Flamenismin III-astetta:
[19.] 1: Mitä vittua
[20.] 2: Mitä vittua (maailman 2.mukavin kaveri)
[21.] 3: Mitä vittua
[22.] Mister Studio 08. [23.] A-duuri on hauska.
[24.] Innocent. I didn't do it. [25.] Studion päälämmittimet.
[26.] Fix it in the mix. [27.] Fixing in the mix
[28.]Drunk man in the mix. (and the studiopeikko behind the monitor)
[29.] Ikuinen vire.. [30.] Puhukaa tuhmia.
[31.]Voco&Nordi on kavereita. [32.]Bändin keskisivun taide.
[33.] Laboga majassa. [34.] Iloinen vesi-imuri työmees.
[35.]Jaska sorvaa soundia. [36.]Mulkku pystys.
And more to come...later...i quess..
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Keikkapäiväkirja: Eura, Osmantupa - 13.9.2008
Vihdoin se pelätty päivä sitten koitti. Bändin pitäisi lähteä keikalle ristiriitaisen maineen omavaan ravintolaan, Euran Osmantupaan. Kymmeniä blogeja ja keskusteluja lukeneena kieltämättä hieman mietitytti tämän näköisen bändin kanssa lähteä ko. paikkaan esiintymään. Joskus bändit pakanneet kamassa juuri ennen esiintymistä ja lähteneet menemään, kun homma ei toiminut. Joskus bändit saaneet osansta paikallisista nyrkkihippasista. Tuntui, että tässä paikassa on tapahtunut kaikki mahdollinen ja joskus jopa mahdotonkin.
Keikalle lähdön fiilistä paransi tietysti se, että edellinen ilta tuli kaverin kanssa vietettyä uuden NHL 09:n ja oluen kanssa hyvinkin tiiviisti... eikä sitä iltaa voinut tietysti vielä siihen lopettaa... Hyvä että tajuissaan pysyi, kun joskus kahden aikaan päivällä yritti kömpiä ylös makuhuoneesta. Buranaa, C-vitamiiniä ja lähes kaikkia muitakin kaapista löytyviä nappeja naamaan ja piti toivoa parasta. Vinceen törmäsin myös edellisenä iltana kaupungilla ja olihan tämäkin kaveri nauttinut jokusen juomatuotteen siinä ennen kohtaamista. Voitte kuvitella kuinka hyvältä tuntuu lähteä roudaamaan...
Roudauksen yhteydessä tutustuimme tämänkertaiseen miksaajatuuraajaamme, Hanna-Mariaan (joka osottautui asialliseksi mimmiksi viimeistään kaivaessaan juuri ostamansa Jallun 50v. painoksen laukustaan). Markku oli mukamas jossain "paremmassa" keikkaduunissa ja ajatteli piristää meidän päivää hankkimalla kauniimman sukupuolen edustajan kyytiin mukaan. Ja kyllähän te tiedätte, että ei meitä tämmöinen järjestely haittaa ollenkaan! Oikeastaan, jos Markku luet tätä, niin YOU'RE FIRED! Kannattaisi miettiä tarkkaan, ennen kun meille tämmöistä tarjoaa. Noh... eiköhän me johonkin yhteisymmärrykseen päästä. Mimmi tekee myös valotaidetta keikoille, joten ei meidän tarvitse luopua kummastakaan. (kunhan tästä vain joskus saisi rahaa, millä toteuttaa näitä fantasioita)
Matka meni rattoisasti kulkuneuvon taulutelevision toistaessa aikuisviihdettä ja Sammyen kertoessa absoluuttisia totuuksia samaisesta taiteenlajista. Vastaanotto perille sapuessamme oli yllättäen erittäin mukava ja asiallinen. Ensimmäisenä etsimme käsimmee kahvia aivan normaalisti ja aloimme kantaa romua sisään. Lava oli tilava ja asiallinen muuten, mutta talon omistama 16 kanavainen miksauspöytä oli pultattu kiinni lavalle. Neitokaisemme saisi siis juosta keikan aikana lavan ja yleisön väliä herkeämättä. Omat mikit meillä oli mukana, mutta ensi kerralla otamme myös oman tiskin... monitoreista puhumattakaan. Soundcheck tehtiin ja jammailtiin mitä erikoisempia musiikin tyylilajeja läpi. Hauskaa oli ja lavasoundi allekirjoittaneelle toimi lähes täydellisesti.
Oli aika siirtyä takahuonetiloihin, josta kaikkien yllätykseksi löytyi mm. sauna. Aivan loistavaa! Jääkaappi oli ahdettu täyteen olutta, siideriä ja muita virvoitustuotteita. Löytyihän sieltä vielä se kolmen vartin jallupullokin, joka tietysti heti löysi tiensä jääkylmään pakastimeen. Talon tarjoama ruokailuhetki oli edessä ja sen jälkeen kuumeinen keikan odotus. (lentääkö pulloja lavalle? ... tai siis kuinka monta?)
Ihmisiä ravintolaan oli saapunut ihan kohtalaisesti ja kaikilla oli hyvä fiilis aloittaa keikka. Yhtään pulloa ei koko vedon aikana lavalle lentänyt eikä muutenkaan asiatonta meininkiä ollut. Jokunen bändin vannoutunut fani oli saapunut paikalle ja muutamien uusienkin ihmisten mieliin jäätiin varmasti. Pidimme todellakin keskenämme hauskaa lavalla ja kaikilla oli keikan jälkeen mahtava fiilis. Mielenkiintoisia sovituksia taas nähtiin ja kaikenlaista improvisoitiin, joskus jopa humoristisellakin tavalla. (Olikos "Hour of Emptiness" sittenkin jazzia?)
Siirryimme piakkoin paikallisen väestön keskuuteen nauttimaan erinäisiä juomia ja tutustumaan ihmisiin. Pilkkuun asti meni jonka jälkeen siiryimme "takahuoneeseen" saunomaan ja jatkamaan alkoholisoitumista. Onkohan kenelläkään tiedossa mihin aikaan pääsimme nukkumaan??
Reissu oli koko bändin mielestä tekemisen arvoinen ja emme löytäneet tällä kertaa kuulemillemme huhuille perusteita. Ehkä meilläkin voi sitten joskus käydä tuuri. En näe syytä miksei White Flamea nähtäisi uudestaankin Osmantuvan lavalla.
Keikalle lähdön fiilistä paransi tietysti se, että edellinen ilta tuli kaverin kanssa vietettyä uuden NHL 09:n ja oluen kanssa hyvinkin tiiviisti... eikä sitä iltaa voinut tietysti vielä siihen lopettaa... Hyvä että tajuissaan pysyi, kun joskus kahden aikaan päivällä yritti kömpiä ylös makuhuoneesta. Buranaa, C-vitamiiniä ja lähes kaikkia muitakin kaapista löytyviä nappeja naamaan ja piti toivoa parasta. Vinceen törmäsin myös edellisenä iltana kaupungilla ja olihan tämäkin kaveri nauttinut jokusen juomatuotteen siinä ennen kohtaamista. Voitte kuvitella kuinka hyvältä tuntuu lähteä roudaamaan...
Roudauksen yhteydessä tutustuimme tämänkertaiseen miksaajatuuraajaamme, Hanna-Mariaan (joka osottautui asialliseksi mimmiksi viimeistään kaivaessaan juuri ostamansa Jallun 50v. painoksen laukustaan). Markku oli mukamas jossain "paremmassa" keikkaduunissa ja ajatteli piristää meidän päivää hankkimalla kauniimman sukupuolen edustajan kyytiin mukaan. Ja kyllähän te tiedätte, että ei meitä tämmöinen järjestely haittaa ollenkaan! Oikeastaan, jos Markku luet tätä, niin YOU'RE FIRED! Kannattaisi miettiä tarkkaan, ennen kun meille tämmöistä tarjoaa. Noh... eiköhän me johonkin yhteisymmärrykseen päästä. Mimmi tekee myös valotaidetta keikoille, joten ei meidän tarvitse luopua kummastakaan. (kunhan tästä vain joskus saisi rahaa, millä toteuttaa näitä fantasioita)
Matka meni rattoisasti kulkuneuvon taulutelevision toistaessa aikuisviihdettä ja Sammyen kertoessa absoluuttisia totuuksia samaisesta taiteenlajista. Vastaanotto perille sapuessamme oli yllättäen erittäin mukava ja asiallinen. Ensimmäisenä etsimme käsimmee kahvia aivan normaalisti ja aloimme kantaa romua sisään. Lava oli tilava ja asiallinen muuten, mutta talon omistama 16 kanavainen miksauspöytä oli pultattu kiinni lavalle. Neitokaisemme saisi siis juosta keikan aikana lavan ja yleisön väliä herkeämättä. Omat mikit meillä oli mukana, mutta ensi kerralla otamme myös oman tiskin... monitoreista puhumattakaan. Soundcheck tehtiin ja jammailtiin mitä erikoisempia musiikin tyylilajeja läpi. Hauskaa oli ja lavasoundi allekirjoittaneelle toimi lähes täydellisesti.
Oli aika siirtyä takahuonetiloihin, josta kaikkien yllätykseksi löytyi mm. sauna. Aivan loistavaa! Jääkaappi oli ahdettu täyteen olutta, siideriä ja muita virvoitustuotteita. Löytyihän sieltä vielä se kolmen vartin jallupullokin, joka tietysti heti löysi tiensä jääkylmään pakastimeen. Talon tarjoama ruokailuhetki oli edessä ja sen jälkeen kuumeinen keikan odotus. (lentääkö pulloja lavalle? ... tai siis kuinka monta?)
Ihmisiä ravintolaan oli saapunut ihan kohtalaisesti ja kaikilla oli hyvä fiilis aloittaa keikka. Yhtään pulloa ei koko vedon aikana lavalle lentänyt eikä muutenkaan asiatonta meininkiä ollut. Jokunen bändin vannoutunut fani oli saapunut paikalle ja muutamien uusienkin ihmisten mieliin jäätiin varmasti. Pidimme todellakin keskenämme hauskaa lavalla ja kaikilla oli keikan jälkeen mahtava fiilis. Mielenkiintoisia sovituksia taas nähtiin ja kaikenlaista improvisoitiin, joskus jopa humoristisellakin tavalla. (Olikos "Hour of Emptiness" sittenkin jazzia?)
Siirryimme piakkoin paikallisen väestön keskuuteen nauttimaan erinäisiä juomia ja tutustumaan ihmisiin. Pilkkuun asti meni jonka jälkeen siiryimme "takahuoneeseen" saunomaan ja jatkamaan alkoholisoitumista. Onkohan kenelläkään tiedossa mihin aikaan pääsimme nukkumaan??
Reissu oli koko bändin mielestä tekemisen arvoinen ja emme löytäneet tällä kertaa kuulemillemme huhuille perusteita. Ehkä meilläkin voi sitten joskus käydä tuuri. En näe syytä miksei White Flamea nähtäisi uudestaankin Osmantuvan lavalla.
torstai 4. syyskuuta 2008
The end of Session #1
Vihdoin saatiin päätökseen ensimmäinen äänityssessio. Elokuun aikana taltioitiin 15 biisin rummut, bassot ja kitarat, sekä paljolti myös piano, rhodes & organ raitoja. Myös noin puoleen biiseistä ehdittiin laulamaan lead laulut. Lisäksi lauluja vaille valmiina on yksi biisi ensimmäisen levyn ajoilta, eli 16 biisiä on tarkoitus kypsytellä syksyn aikana.
Nyt siis vedetään hetki henkeä, kunnes loka-marraskuun aikana lauletaan loput leadit, sekä tietysti kaikki miljoonat stemmat. Äänitystä odottavat myös jousi ja torvisektiot, sekä pari kitarasoolo raitaa ja mellotronit Beatles henkeen.
Yllättävää kyllä oli melko stressaava kuukausi. Alkukuu meni fyysisissä oireissa (panimoille kiitos) ja loppupuolisko sitten henkisessä paineessa. Vaikka klisee kuuluu ”vaikea kakkoslevy”, en tätä täysin allekirjoita. Meillä biisit valmistuivat jo varhaisessa vaiheessa ja sovituksetkin oli jälleen hyvin hanskassa, eli ei mitään paniikkeja päässyt syntymään. Siitä huolimatta itselleni tuntui aika raskaalta koko sessio, johtuen varmaan monien asioiden summasta. Kenties joku tulosvastuu sitä sitten on ja jengi tietysti odottaa kovempaa kamaa kun Yesterday’s News:illä. Noh, ilokseni voin todeta, että kovaa kamaa on tulossa. Jos pidit debyytistä, pidät todennäköisesti tästäkin, mutta mukana on myös paljon uusia elementtejä, joten homma toimii toisinkin päin, eli tämä levy voi herättää (lisä)mielenkiinnon.
Levykokonaisuudesta ei tässä vaiheessa vielä tietenkään tiedä, mitkä biisit päätyvät levylle ja mitkä eivät, mutta tracklist näytti yhdellä paperilla ainakin tältä:
Palataan jälleen levyntekoaiheisiin ja ajatuksiin myöhemmin.
Ja vuodetaan lisää uutta WeeÄffää:
Kyä meinaa näi o!
Jepulismees 2008
Nyt siis vedetään hetki henkeä, kunnes loka-marraskuun aikana lauletaan loput leadit, sekä tietysti kaikki miljoonat stemmat. Äänitystä odottavat myös jousi ja torvisektiot, sekä pari kitarasoolo raitaa ja mellotronit Beatles henkeen.
Yllättävää kyllä oli melko stressaava kuukausi. Alkukuu meni fyysisissä oireissa (panimoille kiitos) ja loppupuolisko sitten henkisessä paineessa. Vaikka klisee kuuluu ”vaikea kakkoslevy”, en tätä täysin allekirjoita. Meillä biisit valmistuivat jo varhaisessa vaiheessa ja sovituksetkin oli jälleen hyvin hanskassa, eli ei mitään paniikkeja päässyt syntymään. Siitä huolimatta itselleni tuntui aika raskaalta koko sessio, johtuen varmaan monien asioiden summasta. Kenties joku tulosvastuu sitä sitten on ja jengi tietysti odottaa kovempaa kamaa kun Yesterday’s News:illä. Noh, ilokseni voin todeta, että kovaa kamaa on tulossa. Jos pidit debyytistä, pidät todennäköisesti tästäkin, mutta mukana on myös paljon uusia elementtejä, joten homma toimii toisinkin päin, eli tämä levy voi herättää (lisä)mielenkiinnon.
Levykokonaisuudesta ei tässä vaiheessa vielä tietenkään tiedä, mitkä biisit päätyvät levylle ja mitkä eivät, mutta tracklist näytti yhdellä paperilla ainakin tältä:
Palataan jälleen levyntekoaiheisiin ja ajatuksiin myöhemmin.
Ja vuodetaan lisää uutta WeeÄffää:
Kyä meinaa näi o!
Jepulismees 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
